Ryppyreunasia

En tiiä mahdettiinko jo kumotakin se päättäjien nimisuoja-päätös, ettei karjalanpiirakoita voi sanoo karjalanpiirakoiks ellei niitä o leivottu Pohjois- tai Etelä-Karjalassa. Noh, en tiiä voiko näitä meen rävellys ryppyreunasia hyvällä tahdollakaa sanoo karjalanpiirakoiks, mutta tulipa tehtyä.

Milla oli tehny piirakoita ja neuvo miten se onnistuu. Ja siitäkös minä sitte tohkeisani innostuun, ja ku pahaa aavistamaton ukkokulta tuli kotiin, nii mullahan oli jo riisipuurot jäähtymässä ja tarveaineet levitettynä ympäri keittiöö. Mies teki taikinan ja kauli piirakat, mä levittelin täytteen ja rypyttelin reunat. (sen o näkösiäki) :D

Hämmentävintä o se, että näistähä tuli iha hyviä! Kumpikaa ei oltu koskaa aiemmi tämmössiä tehty.

Karjalanpiirakoiden resepti

Riisipuuroa ohjeen mukaan valmistettuna (1 litraan maitoa)
2,5 dl kylmää vettä
1 tl suolaa
4 dl ruisjauhoja
2,5 dl vehnäjauhoja
2 rkl öljyä

50 g voita


Valmista puuro ja anna jäähtyä. Sekoita veteen suola ja osa jauhoista. Lisää  öljy ja lput jauhoista. Jos taikina tuntuu kovin vetelältä, voi vehnäjauhoja lisätä hieman.

Tee taikinasta pötkylä ja leikkaa siitä viipaleita. Kauli viipaleet ohuiksi letuiksi piirakkapulikan ja ruisjauhojen avulla. Kaulitessa voi käyttää reilusti ruisjauhoja jos taikina jää kiinni pöytään, ne tuovat myös lisää rapeutta kuoreen.

Levitä kuoriin riisipuuroa niin, että reunoille jää sentin verran puurotonta aluetta. Rypytä piirakka. Paista 300 asteessa uunin ylimmällä tasolla 15-20 minuuttia, kunnes puuro on hieman ruskistunut.

Laita kylmälle paistinpannulle 50g voita, 0,5 dl vettä ja ripaus suolaa. Anna kiehahtaa. Uita piirakat pannulla molemmin puolin heti uunista oottamisen jälkeen. Laita jäähtymään.


Muutamia vinkkejä;

Kaulitut kuoret kuivettuvat kohtalaisen nopeasti, joten ne kannattaa peittää odotusajaksi. Aloita piirakoiden täyttäminen siitä kuoresta, jonka kaulit ensimmäiseksi.

Puuron voi levittää veitsen tai vaikka lusikan avulla, mutta puuron joukkoon kannattaa rikkoa yksi kananmuna, se auttaa ettei puuro tartu veitseen kiinni, on helpompi levittää.

Piirakat voi pannulla käyttämisen sijaan voidella voisulalla.

Jos haluat piirakoista pehmeitä, peitä ne liinalla voissa uittamisen jälkeen. Jos haluat rapeita piirakoita, älä peitä niitä.

Askarreltiin vielä lisäksi munavoita, ja täytyy kyllä kehua, että hyviä piirakoita tuli. Kuuman kaakaon kanssa maisteltiin tyytyväisinä. :)

Suolalyhty

Törmäsin tämmösseen suolalyhtyyn internetin ihmeellisessä maailmassa, (facebookissa) ja aattelin et tää vois olla semmoi mistä mäki tykkäisin.

Elikkäs, tarvitaa joku lasinen astia, (kapeahko ja korkee o parempi ku levee ja matala)

karkeaa merisuolaa, (joku kyl sano normaalin suolanki käyvän, en tiedä, kokeilin tota karkeeta merisuolaa vaan. En tiiä oisko se sit joteki nopeempi tässä prosessissa...)

ja sit vielä tarvii pikkusen keitettyä vettä.

Astian koosta ja mallista riippuen pohjalle joku 2-4 cm sitä merisuolaa. Mä laitin tohon suunnillee 2 cm, lasimaljan pohja on n.7cm halkasijaltaa, ja tohon matalimpaan kohtaan yläreunaan on n.18cm. Tuommone kaareva malliltaa, hiukan hankala mittailla, mut en ny usko et se o näissä jutuissa nii justiisa, kokeilemalla näkee mitä sattuu tulee. :D

Sitte kaadoin sitä keitettyä vettä suolan päälle, nii että se just peitty. Plojahti hiuka reilusti, ja aattelinki et pitäskö valuttaa osa vedestä pois, mut aattelin et kai se siitä haihtuu nii annoin olla.
Tuonne päälle sitte tuikkukynttilä palamaan, niin suola alkaa kiteytyä ja nousta reunoja pitkin lasia ylös. Lämpö siis nopeuttaa prosessia, ja niinpä mä nostin ton pötin mein leivinuunin päälle lämmittelemään. (Joku kerto laittaneensa löylyttelyjen jälkeen saunan lauteille ottaan vähä jälkilämpöö.) :) Mikä vaa lämmin paikka varmaa nopeuttaa kiteytymistä, mutta ihan se tuikkukynttiläkin vaikuttaa, hitaammin vaan.

Tämä oli seuraavan aamun näkymä. Ja siis en ollu lainkaa polttanu siellä mitään tuikkukynttilää, kokeilin vaan tota kynttilää, et mite mahtuu ja miltä näyttää. Pelkkä uunin lämpö sai sen suolan noin innostuneesti kiteytymään.

Nyt kaks päivää myöhemmin näkymät on tämmösset. Hiukan lisää noussu ja jotenkin tiiviimmin menny noi reunat, ei näy enää nii paljo selkeitä välejä.

Kaikki vesi oli haihtunu, kiehutin hiukan lisää ja ripottelin tavallista suolaa pari teelusikallista pinnalle. Ja nyt laitin tuikkukynttilän palamaan ja tuomaan myös sitä lämpöö tuohon lyhtyyn, katotaan mten se suolan kiteytyminen siinä edistyy.

Aika kivan näkönen kyllä, vois vaikka laittaa ulos terassille pöydälle. Mutta lämmitelköön nyt rauhassa vielä täällä sisätiloissa, saa kasvatella kiteitään. :)

Systeemit kohdillaan

Kylppäriremppa etenee. Seinissä on vesieristykset. Tai no, ei vielä kaikissa seinissä, tarvii hivenen kittailla vielä ensin. Mutta hyvältä vaikuttaa ja melko nopsasti on edetty vaikka remontti lähtikin lipumaan suunniteltua laajemmaksi. Hyvä siitä tulee. :)

Taidan olla tulossa kipeäksi, eilen illalla jo palelsi kovasti, ja makailin vällyjen alla. Saattoi kyllä johtua migreenistäkin, siinäkin joskus kohtauksia edeltää kova palelu. Joka tapauksessa, en jaksanut enää illalla alkaa lämmittämään, joten tein tänään aamusti tulen uuniin.

Nyt sitten istuskelen villasukat jalassa sohvan nurkassa, neulon vauvan vaunuvilttiä odotellessani ihanaa ystävää kylään, ja kuuntelen kun sade ropsuttelee ikkunaan. Mikäs tässä ollessa, systeemit kohdillaan. :)

Herkkumielihalu

Oon yrittäny pitää tän vauvamaha-ajan melkolailla kohtuutta kaikessa herkuttelussa ja syödä muutenki terveellisesti (niinkun nyt yleensäkin), mutta välillä tulee semmonen PAKKO-SAADA-JOTAI-HYVÄÄ-fiilis. Selailin siinä sit nettiä ja poukkoilin eri blogeja läpi, kunnes löyty kivan olonen blogi, ja sieltä sitte helppo ohje suklaakekseille, ja vielä muutamia kuvia herauttaan veden kielelle. Eihän mulle jääny mitää muuta vaihtoehtoo ku leipasta muutamat keksit!

Eli ohje on Millalta lainattu, kotikuusenalla-blogista. Milla on myöski postannu ihania kirjoneule-ohjeita, mm. poro-sukkiin ja erilaisia pöllö-kuvioita, lapasiinki löytyy ohjetta.

Mutta mutta; keksejä oli saatava! :D


Suklaakeksit

250g voita
2dl sokeria
1,5dl fariinisokeria
2 munaa
7dl vehnäjauhoja
1tl suolaa
1,5tl leivinjauhetta
1tl vaniljasokeria
300g suklaata

Vatkaa voi ja sokerit. Lisää munat yksitellen, ja vatkaa kunnolla kummankin munan jälkeen. Sekoita kuivat aineet yhteen ja lisää niitä vähän kerrallaan seokseen. Pilko suklaa pieniksi paloiksi, ja lisää taikinaan kun puolet jauhoista on lisätty.

Taikinan voi laittaa halutessaan joksikin aikaa jääkaappiin jähmettymään.

Pyörittele taikinasta pieniä palloja, litistä ne ja asettele leivinpaperilla päällystetylle pellille. Paista 175 asteessa n. 15-20 minuuttia, keksien koosta riippuen.
Annoksesta tulee noin kolme pellillistä keksejä.


Olin niin tohkeissani näistä kekseistä, etten muistanut tuoda kaupasta kun suklaata, fariinisokeri unohtui. No, korvasin tuon 1,5dl fariinisokeria laittamalla 1dl tavallista sokeria, ja 1/4dl siirappia.

Ja näin siinä sitten kävi kun en jättänyt riittävästi tursuvaraa, taikina oli varmaan vetelämpää sorttia sen siirapin vuoksi... Eh... :D

Hyviä näistä kuitenkin tuli, ja piti äkkiä pakata kolme pientä rasiallista pakastimeen, ennen kuin kaikki on jo syöty. :)

Ekan erän jälkeen muistin ostaa fariinisokeriakin, ja pääsin testailemaan keksien tekoa ihan rehellisillä oikeilla aineilla. :)

Ja kun kerran oikein villille päälle satuin, niin päätin tehdä tuplamäärän taikinaa! Olihan ne munat melkein piakkoin kohta sitäpaitsi menossa vanhoiksi. HA, mikä ihana tekosyy!

Villisti myös valitsin valkosuklaata normi-maitosuklaan kanssa. :)

Aineet valmiina, sohellus voi alkaa!

Litatut raakileet odottelemassa uunia...

...ja pintarusketusta hankkimassa käyneet keksit.

Tällä kertaa ei tursunnut ollenkaan siinä määrin kun siirappitaikinalla leivotut... :D

Hyvin kelpasi kummankin taikinan tekeleet, ja vielä sentään on jonkin verran jäljelläkin. 

Tosin, ei varmaan kovin kauaa, kun isäntäväki käy kilpaa ahmimassa... :D

Pikapostaus kylppärirempan keskeltä

Kylppärissä hommat etenee hyvin.

Remontti laajeni aiottua isommaksi, kun päätimme samaan katastrofiin uusia 50 vuotta palvelleet lattiakaivot. Nyt viemärit on viety läpi alakertaan; vanhat kulkivat lattian sisällä, ja olivat ajan hengen mukaisesti valurautaa. 

Vesikiertoisen lattialämmityksen putket on nyt myös asennettu odottelemaan valua.

Piakkoin pitäski olla sit jo laatat valkattuna ja ostettuna...

Naulakon tuunausta

Löysin muutama päivä sitten kirpparilta jokseensakin kivan näkösen naulakon, ja aattelin sen olevan varsin passeli mein eteiseen, vieraat saa sitte roikottaa takkejaan siinä. :)

Nooh, pientä tuunausta se kuitenki vaati, mua ei oikee miellyttäny noi kukkareuhkat ja toi rusetti tossa vasemmassa kulmassa. Aattelin et nyppäsen ne siitä huispois ja keksin jotai muuta tilalle, tai ainaki koitan peitellä tuhon jäljet.

Nii muute, tuossa taustalla näkyy tätä mee lattialaminaattia jonka mies tänne asensi. Koohelsin siitä jossaki aiemmassa postauksessa. :)

Tämmössillä rautalankaniputusvirityksillä ne vehkat oli sidottu kii, ja minä likka väänsin ne irti...

...mutta jäi kauheettomat kraaterireiät tilalle. O-ou...

Ei siinä si muutaka mieleen tullu, nii myttysin vanhasta kauppakuitista pari sopivan kokosta palluraa, ja liimailin ja törkein niitä sukkapuikon päällä noihin koloihin. Niin no, rehellisesti iha eka ajatus ku pasahti päähän, oli purkka jota just sinä söin, mutta en si viittiny lähtee sille tielle, koin vahvasti et tää kuittihommeli ois parempi ratkasu. ;)

Seuraavaksi otin apuun pitsiteippiä ja kimalleliimaa. Hipsuttelin kimalleliimaa hiukan sinne tänne, ja tasoittelin sillä myös nuo kuittipallukoiden kohdat. Mittailin ja mallailin pitsiteipistä sopivan kokoiset pätkät, ja vääntelin niistä raidat naulakkoon, kätkemään allensa todistusaineiston tuhotihutöistäni.

Lisäsin vielä naulakon toiseenkin reunaan pari pientä raitaa, ja tältä se sitten kokonaisuudessaan näytti valmiina.

Myöhemmin illalla saatiin eteiseen hiukan kotoisampaa ilmettä, kun mies kiinnitti naulakon seinään, ja samalla laitettiin lapsellekin ostettu pöllönaulakko paikoilleen.

Joistakin kulmista katsottuna tuo pitsiraita näyttää tosi saman sävyiselle mitä tuo maalaamani tapetti.

Lopulta lintukoto-avaimetkin saatiin jo seinään, kahden kuukauden asustelun jälkeen... ;D