maanantai 9. maaliskuuta 2015

Muistoaskartelutouhuja ja vaateviikkailujuttuja


Voi sentänsä mite mä fanitan ton tytön niskahiuspörhelöitä. 
Aina ihan sotkussa. :D






Ja voi miten nää jalat o nii pikkuruiset, ja silti musta tuntuu, että ne o jo kasvanu.




Me saatiin tämmönen ihana taulukehysjuttu tytölle.
Tuohon ylemmäs saa hänestä kuvan, 
ja tuohon alemmas saveenpainetun kädenjäljen.




Tilaa kun oli, niin halusin sekä jalan, että käden.
TÄÄ ON NIIN IHANA ETTÄ MÄÄ EN KESTÄ!
Voi sentänsä. <3




Samalla sit taiteiltiin tytön vauvamuistokirjaan
jalan- ja kädenjälkiä. Kröhöm. 
Oli vähä villiä menoo, mut hianot tuli. :D






Tässä Rimpulan päällä on kirpparilta löytyneet 
body ja housut, oisko ollu yhteensä 1,50€.
Tykkäsin noista väreistä, 
ja ku oli nii hyväkuntosetki ni mukaanhan ne lähti. :)




Ajattelin toteuttaa jotai kuvailusysteemiä vauvan kasvusta,
ja kekkasin kuvata joka kerta ku tulee ikää kuukausi lisää niin,
että tyttö on aina saman lelun vieressä nii siitä näkee verrata kokoo.
Piti sitte ostaa tämmöne nukke hälle kaveriks kuvaussessioihin. :)




Huoneessaan hänel on nyt kaks näitä hyllyjä, 
ja niihin on valikoitunu tämmöstä settiä.




Nää hoitopöydän aurinko- ja leppiskuvat on tosi kova hitti,
niitä on tarkkailtu kovasti joka kerta ku vaippaa vaihdetaan.




Muuten hoitopöytä näyttää tällä hetkellä tämmösseltä.




Ja laatikoiden sisältöö ku nii o siistit...






Pitää esitellä myöski tämmöset parit housut!
NIISÄ O SUDENKORENTOJA!
Munhan oli ihan välttämätön PAK-KO tilata nää. 
(Ellokselta siis ovat)
Olisin halunnu itelleniki tämmässet, 
mut voi sääli ku ei riittäny koot ku lapsille. :)




Lisäks tilasin näitä kirjainpalikoita. 
Ihan vielä niistä ei kauheesti tyttö ymmärrä, 
mut eiköhän niitä piakkoin aleta pinota... :)




Tämmöstä tavaraa on tällä hetkellä lelulaatikossa.




Esiteltäköön nyt neuloosikin, 
tämmösen sukan sain nitkuteltua valmiiks,
kuinkahan pitkälle kesään keretään ennen ku se saa parin..?





Tyttö on saanu kovasti lahjoja, jos jonkinlaista.
Näin paljo ollaan saatu vaatteita.
Tosi kivoja, äiti ainaki tykkää. :)











Tämmöstä äärimmäisen sekavaa 
ja joutavaa juttua nyt tällä syöttövälillä. :)

Vierestä alko jo kuulua huokailua ja pientä kitinää,
taas sitä mennään... :D <3

perjantai 27. helmikuuta 2015

Pieniä yksityiskohtia kotoa. Kirppislöytöjä. Ja uutta neuloosia.


Räpsin aikani kuvia kädet kasvojen edessä nukkuvasta vauvasta, 
mutta siirryin sitten haahuilemaan kämppää ympäriinsä 
ja räpsimään erinäisiä pieniä yksityiskohtia sieltä täältä. :)


Tulikiviuuni. Aivan ihana. 
Hirmuisia pakkasia ei tänä talvena ole näkynyt, 
mutta voi miten ihanasti tämä antaa lämpöä.
Oli mukava kotiutua vauvan kanssa sairaalasta
kun tupa oli lämmin. <3




Uunin päälle oon heittäny vanhan pärekorin
jossa on sytyketarpeita, maitopurkkia ja mainoslehtistä.
Ja nuo maitotonkat on isimies tuonut,
toinen on kirppislöytö ja toinen kotitalon suulista.




Keittiön sivupöydälle laitin näihin
vanhoihin lasisiin juomapulloihin onnenbambuja. 
Pullot on kirppiksiltä ostettuja.




Ja keittiön kulmahyllyyn oon haalinu jotaki pientä...
Ylimmällä hyllyllä oleva kello on Kiinasta,
musta karttapallo löytyi joskus laivalta,
lasisessa maljassa olevat pallukat on kirppislöytöjä.
Ja nuo murattien kukkaruukut oli pakko-ostos,
heh, sudenkorennot vetoaa aina. Aina. :)
Alimman hyllyn peltitööteissä on pähkinöitä, 
kummatkin peltipurkit on ystäviltä saatuja.




Valuva kello (joka nyt ei harmiksi kunnolla näy kuvassa)
ostimme samanlaisen joskus häälahjaksi ystävillemmekin. 




Pikkuveljeltä saatu suolakivilamppu,
lintukotoavaimet
ja kolmen nallen kopla vartioi tilpehööripurkkia. :)




Rimpularinsessan oma vaatenaulakko.




Ja vieraita varten toinen hippasen korkeammalla.




Tuo punainen pullo on kirppikseltä ostettu, 
ja isimies teki siitä lampun kieputtamalla led-valonauhaa sinne sisälle.




Saimme häälahjaa tälläisen kukan, 
jonka jossakin vaiheessa siirsimme isompaan purkkiin 
ja pidemmälle tukivarrelle. 
Pelättiin että se oli sen kukan loppu, 
mutta mitä vielä, paremmin voi nykyisessä purkissaan. 
On kasvanut valtavasti.




Teinkin joskus aiemin postauksen tuosta suolalyhdystä.
Melko hyvin on suolat nousseet kun yläreunaa hipovat. :)
Kukat pelastin ystävältä joka oli antanut niille hävitystuomion.




Semmossia räpsyttelyjä tällä kertaa.

Vauvaperheen arkea elellään, pyykkivuorineen, 
yösyöttöineen ja vähäisine unineen.
Mutta myös ihanine unituhinoineen,
sylihyssyttelyineen,
 silittelyineen,
ihmettelyineen,
 vaunuttelulenkkeineen...

Kaikki on niin kovin ihmeellistä ja uutta, 
sekä vauvalle, että vanhemmille.
Ja tämä pikkuvauva-aika on niin kamalan äkkiä ohi.
Rimpularinsessa kasvaa niin nopeasti.



Nyt olen taas hikan ehtinyt puikkoja heilutella 
kun vauva on nukkunut ja kotitöiltä on ehtinyt 
ja kivuiltaan jaksanut ja viitsinyt.

En muista mikä lanka tämä on, vyöte on hävinnyt johonkin.
Ja mallin nimestä ei myöskään ole mitään tietoa,
joku löytö jostakin netistä tai lehdestä.
Ja siihenkin muljasin kuvioon hiukan omia lisäyksiäni. :)




Värit tähän vääristyi, mutta kuvio näkyy selkeämmin.




Ja olen kovasti tykästynyt näihin puikkoihin!
En muista mitä lie puuta ovat,
mutta nepä on neliskanttiset. :)
Näillä on tosi kiva neuloo.
Pitää josku ostaa lisää eri kokoisina,
näät on ainoat tälläiset kun mulla on.
Bambupuikkoja löytyy jonkin verran,
sellaisia peruspyöreitä. :)

Josko Kädentaito-messuilla olisi joku näitä myymässä...
Sitä odotellessa.



perjantai 20. helmikuuta 2015

Neuloosia ja ruususuun ihailua


Voi tätä vauvaperheen eloa. Ihanaa. 
Vielä ollaan melko huumassa, vähäisistä unista huolimatta. :)

Neulomaan en ole ehtinyt vielä ainuttakaan silmukkaa kotiintulon jälkeen. 
(Tai no, sairaalaanlähdön jälkeen.)

Nitkuttelin vielä viimeisilläni raskaana itselleni hempeänlempeät pitsisukat.
Nämä kaksi Novitan Nallen Taika-lankaa eivät kumpikaan yksistään niin puhutelleet, 
mutta voi mikä ihana karkkivärisävy siitä tulikaan kun keksin yhdistää nämä kaksi!
Tekisi mieli neuloa vauvallekin jotkin pitsisukat näitä kahta lankaa yhdistellen.









Ja tässä sitten vauvan astetta vauhdikkaammat jalat villasukkineen... :D



Pikkuveljeni kävi pikaisesti onnittelemassa meitä, 
ja toi liikuttavan herttaisen ruusukorin.



Mitäpä tänne meille muuta?
Pyykinpesua, vaipanvaihtoa, yösyöttöjä, vaunulenkkejä, lauleskeluja...





On tää melkomoista.
Liikutuksesta alkaa itkettää kun vaan katselee pientä.
On se vaan niin ihana.
Ihan valtavan ihana.