Alakerran pikkuinen eteisvälikkö ja räpsyjä sieltä täältä

Mainitsinkin viime postauksessa miten se alakerran pieni eteishuone otti remontin suhteen kohtuuttoman paljon aikaa kokoonsa nähden. Pelkästään tuollaisen epätasaisen seinän maalaaminen oli ihan tavattoman aikaavievää hommaa. Hetkittäin piti hakea jopa ihan vesiväripensseliä avuksi, että sai kaikkiin syvimpiinkin koloihin maalia ja pinnasta tasaisen näköisen. Kuitenkin nyt valmiiksi maalattuna se on ihan hyvän näköinen, kannatti nähdä vaivaa. Vielä tuon toisen oven maalaamisen ja sitten niitä listoja ja kotelointeja sun mitälie muita hommia vaatii tämäkin "pikkuhuone", mutta ei enää ihan valtavaa urakkaa tässäkään.

Tuo "tiiliverhoiltu" ovi oli melkoinen katastrofi. Meinasimme ensin maalata senkin, mutta siinä oli jotakin ruuvin reikiä ja muita jälkiä, ja olisi vaatinut kittaamista ja hiomista. Onneksi muistin tuon D-C-Fix-tapetin jota joskus ostimme tarjouksesta, sillä sai hyvin tuunattua hiukan persoonallisempaan tyyliin tuonkin oven. Maalasin vain saranat ja kahvan. Hivenen haasteellinen se oli laittaa, mutta yllättävän tasaiseksi sain lopputuloksen kun ei siihen jäänyt lainkaan ryttyjä tai kuplia. Aiemmin laitimme isimiehen kanssa tuota D-C-Fixiä yhteen pöytään, ja silloin se tuntui niin tuskaiselta, että tuumasin ettei enää koskaan mitään vastaavaa. Noh, pitipä sitten kuitenkin joutua samoihin hommiin uudelleen, mutta ollaan kyllä tyytyväisiä lopputulokseen.

Hiukan pieniä sisustus-/somistusjuttuja tuohonkin tilaan...

...ja hiukan sisustusjuttuja muistakin tiloista...

Leffahuoneesta;

Minun ompelukulmauksestani;

Sekä vielä pari hassua Touhuhäärättären leikkitilasta;

Tuon kellon muuten tuunasin, se tilattiin ja oli mennyt kuljetuksessa iha säpäleiksi. Aikani sitä sitten katselin ja harmittelin, mutta sitten tartuin pikaliimaan ja kimallepurkkiin, ja tuollainen siitä tuli.

Laittelen tuosta leikkitilasta vielä ihan oman postauksensa erikseen kun saan räpsittyä kuvia kameraan ja siirrettyä ne koneelle.

Leffahuoneessa mööpelit pyöri ympyrää...

Leffahuoneen sisustus osottautui hieman haasteelliseksi. Mitään uusia huonekaluja emme sinne siis hankkineet, niitä oli valmiiksi jo siinä määrin, että millekään ei oikein tuntunut olevan tarvetta. 

Noh, kahden sohvan ja muutamien emännän epämääräisten sisustussysteemien mahduttaminen tuohon tilaan siistin ja fiksun näköisesti vaati pientä karuselli-tyyppistä pyöritystä.

Toisella laidalla huoneen pitkää sivua on patteri, ja toisella sitten se virittelemämme kuvatapetti.

Toinen sohvista on niin iso, että se juuri ja juuri mahtuu huoneeseen poikittain. Emme halunneet laittaa sitä poikittain huoneen etuosaan, koska tahdoimme että huoneeseen pääsisi kulkemaan kummastakin päädystä. Niinpä sitten pienempi musta sohva sai paikkansa huoneen etuosasta poikittain, tukkimatta kulkua huoneeseen siitä vierestä. Emme olleet oikein innostuneita sijoittamaan suurta harmaata sohvaa patterin eteen, joten laitimme sen tapettiseinän puolelle.

 Aikamme siinä sitä huoneen sisustusta katseltuamme jäimme harmittelemaan kun niin iso osa tapetin kuvasta peittyy sohvan taa. Eikus pyörittämään! Harmaa sohva patterin eteen! Sitten pitikin musta sohva siirtää pääty vasten toista seinää, muuten olisi mustalla sohvalla leffan seuraaminen ollut vähän  kuin leffateatterissa sen koripalloilijan takana, harmaa sohva ja siinä istuvat olisivat olleet edessä ja peittäneet valkokankaan.

Samasta suuntaa kuvattuna kuin ylempi, eri seinältä vain.

Vastakkaisesta suunnasta kuvattuna kuin ylempi.

Niiiiiin. Kyllähän se kuvatapetti nyt näkyy paljon kivammin, mutta voi pläääh... Ei vaan tunnu enää yhtään hyvältä idealta tämä... Patterin eteen jyrätty sohva vei huoneesta enemmän tilaa. Lisäksi nyt huoneeseen ei päässyt suoraan vaan piti kiertää sen mustan sohvan toiselta puolelta, kaminan ohitse. Vilkkaan Touhuhäärättären kanssa tämä tuntui olevan ehdottomasti vaihtoehto EI, vaikka suoja kaminan eteen laitetaankin. Jotenkin alkoi tuntua että se alkuperäinen viritys oli sittenkin kaikkein parhain. Pyöriteltiin kaikki takaisin, ja siinä ne ovat nyt sitten jököttäneet aloillaan siitä asti.

Ne emännän epämääräiset sisustussysteemit vielä hetkittäin hiukan kuljeskelevat ja vaihtelevat paikkojaan keskenään, mutta melko hyvin tuntuvat nekin jo asettuneen aloilleen.

Nyt olisi vielä edessä se kaminan asennus, sähkökaapelin koteloiminen, listojen laittaminen, sähköjen kytkentä, lamppujen asentaminen, ikkunalistojen laitto ja mahdollisesti pimennys- tai muiden verhojen laittaminen. Sitten on lopultakin alakerta tuolta osin valmiina.

Niin juu!

Mainitsin edellisessä postauksessa siitä maalausurakasta.

Juu-u.

Se patteriseinähän maalattiin ensin raidalliseksi.

Sitten todettiin ettei kuitenkaan, ja maalattiin valkoisella yli.

Kolmeen kertaan ennen kuin saatiin tasaisen sävyiseksi...

No, onpahan nyt sitten maalisutia heiluteltu oikein urakalla!

Kellarista harraste- ja oleskelutilaa, pala kerrallaan.

Vielä muutamia viikkoja sitten muistan ajatelleeni,että tästä ei tule ikinä valmista.

Nyt kuitenkin pikkuhiljaa on alkanut näyttää huomattavasti lohdullisemmalta,

jopa siltä, että mieleeni on kuin vähän varkain hiipinyt ajatus meistä viettämässä elokuvailtaa alakerrassa ensi talvena. Matkaa siihen on kyllä vielä, muttei enää niin toivottoman pitkästi.

Ihan tosissaan näyttää siltä, että tästä jonakin päivänä saadaan vielä valmista.

 

Alakerran pieni eteishuone otti käsittämättömän paljon aikaa kokoonsa nähden. Lattiassa oli "pientä pintaremonttia" vaativia koloja, ja kun olimme viikkotolkulla ähränneet leffahuoneen lattian kanssa, oli kummaltakin jo voimat melko lopussa. Koska tila on pieni ja hyvin vähäisellä rasituksella huonekalujen suhteen, päätimme hiukan oikaista ja olla piikkaamatta sitä auki ja sementoimatta uudelleen umpeen. Kuitenkin edellisten asukkaiden jäljiltä siinä oli tasoite, niin päätimme vain tasoittaa kauneusvirheet ja maalata lattian.


Lisähaastetta antoikin sitten vihoviimeinen viritys; kaminan taakse jäävä seinä. Isimieshän tuonne muurasi uudet hormit ja viritteli ne kaikki kuntoon. (Kuvia siitä projektista löytyy jos haluaa kurkata pari postausta taaksepäin) Mietimme eri vaihtoehtoja, ja päätimme lähteä niistä verhoilukiveen, se kun miellytti ulkonäöltään kumpaakin meistä eniten. Ei kovasti miellyttänyt miltään osin enää siinä vaiheessa kun koitimme saada sitä viriteltyä seinään. Hohhoi. Epätasainen pinta johon kiinnittää, ja epätasaiset levyt joita kiinnittää. Virittelepä siinä sitten sellaiset saumaukset että tarttuu ja mielellään pysyy myös. Lisähaastetta antoi kolot ja urat kivien välissä, emmehän toki halunneet valkoisen laattaliiman tursuavan tummien kivien väleistä valmiissa seinässä. Noooh, pikkuhiljaa... Kyllä se siitä alkoi kohota.

 

Sitten niihin kivilevyihin piti saada jollain ihmeen tavalla sopivaan kohtaan sopivan kokoista reikää kaminan hormille, tuhkaluukulle, kondenssivedenkerääjälle ja ilmastointiräppänälle.

  

Hämmentävää kyllä, tästä kaikesta kuitenkin kaksistaan selvittiin, ja nyt seinä on valmiina ja kamina vain asentamista vaille.

Siinä aiemmassa postauksessa kerroinkin myös sen yhden väliseinän levyttämisestä ja maalaamisesta.

Kun saimme sovittua taas mummia lapsenvahtihommiin, pääsimme isimiehen kanssa tapetointiurakkaan. Kumpikaan meistä ei ole koskaan aiemmin tapetoinut mitään, ainoastaan yläkertaa remontoidessa minä hiukan autoin mummia pitämällä hetken jotakin vuotaa toisesta päästä. Jep jep, otimmekin sitten ensitöiksemme melkoisen haasteen...

 

Halusimme kahdelle seinälle maisematapetit jotta sinänsä hiukan kolkkoon tilaan saataisiin lisää valoa, väriä ja kodikkuutta. Huonekorkeuden ollessa tavanomaista hiukan matalampi, meidän piti leikata vuodista osa pois, mallailla tapetin kuvaa ja mittailla mikä olisi sopiva kohta keskisaumalle.

Ja pitää tarkkaa lukua vuodista, jotta rakennamme tuon "seinäpalapelin" eri palaset oikeaan järjestykseen. :)

Pala kerrallaan ja kyllä se vain lopulta valmiiksi saatiin, jopa kaikki kuvat oikeassa järjestyksessä!

Sitten seurasi maalaamista ja oikein urakalla, koska kaiken ähräämisen jälkeen muutimme kuitenkin vielä kertaalleen suunnitelmia. Laittelen uutta postausta ja kuvia hetimmiten jahka kerkiän.

"Minä itte hiimaan papeia ja heikkaan totta. Mää teken nii hianon koijjan. "

Jep.

Meillä asuu melkoisen innokas askartelija.

Pienempänä hän sai riipoa paperille vahaliiduilla ja vesiväreillä,

ja väritellä omia värityskuvakirjojaan. 

Sittemmin innostus on vain kasvanut, ja taidotkin hiukan kehittyneet,

ja olemme yhdessä muutamia kertoja askarrelleet hiukan jotakin.

Vähän mitä nyt äiti milloinkin keksii ja jaksaa ideoida.

Viimeaikojen vartolomaalauskuvia suihkuhuoneesta 

en viitsi julkaista edes rajattuina tai sensuroituina,

mutta on ihanaa nähdä lapsen riemu ja tohkeus kun hän saa maalailla 

omaa ihoaan tai äidin käsiä, jalkoja tai kasvoja.

Ja tuo kehomaalaus on niin valtavan helppo ja kiva toteuttaa 

aina silloin tällöin kylpypäivinä.

Nämä maalailut on tehty kasvovärejä käyttäen. 

Siellä on välillä sitten voitu taiteilla käden- ja jalankuvia. :)

Kaikki aika vanhoja, viime vuoden puolelta.

Näissä sitten onkin käytetty ihan perus-vesivärejä.

Siis se sellainen kolme pääväri-napin systeemi. 

Niistä sitten sekoittamalla tehty vastavärejä.

Mielestäni monet lapsille myytävät vesivärit ovat niin huonolaatuisia,

että paperille jää kovin hailakat jäljet 

vaikka väriä koittaisi siveltimeen saada kuinka.

Näistäkin todella kauan jo aikaa.

Tämä tehtii syksyllä, enkä ole aivan varma julkaisinko jo aiemmin,

mutta nyt on luvassa yksi ilmainen uusinta. :)

Tästäkin on jo tovi aikaa.

Late Lammas-innostuksen myötä askarreltiin lampaita laitumelle.

Ajattelin että tämä pitäisi tehdä kahdessa erässä,

ensin peitevärillä lampaiden hahmot laitumelle,

ja sitten toisella kertaa nuo päät, silmät, korvat ja jalat liimattavaksi.

Touhuhäärätär olikin niin innoissaan, 

että tehtiin koko askartelu valmiiksi samalla kerralla!

Mikäs siinä, kun peiteväri kerkesi kuivua, 

niin eikun liimaa ja raajoja kehiin vain. :D

(Tässä kohtaa pitää kyllä käydä vähän avautumaan...

Itselläni on sellainen toimintatapa,

että kun lapsen kanssa askartelen niin pyrin siihen,

että lapsi (tietenkin ikä- ja taitotaso huomioiden) 

on se joka tekee, ei vanhempi/avustaja/ohjaaja/opettaja...

Toki tietyt asiat tietyssä iässä on liian vaikeita,

mutta aina voi hiukan soveltaa, ja tarvittaessa auttaa.

Hyvin harva lapsi ei nauti siitä kun saa itse tehdä ja toteuttaa itseään,

kokemus omien taitojen riittävyydestä, "Minä itte"-,

ja "Mä osaan!"-riemut on lapselle tärkeitä.

Ja se lapsen innostus valmista työtään esitellessään on liikuttavaa.

Pyrin kannustamaan siihen "Kyllä sä pystyt"-tyyppiseen juttuun,

en rusentamaan sitä innostusta.

Järkyttävänä esimerkkinä EI NOIN-mallista toimi

vuosikausia sitten eräs ohjaaja, joka irroitti lapsen askartelemasta

lumiukosta luudan toisesta kädestä, ja käski kiinnittämään toiseen käteen.

Niin kuin se mallissa oli.)

Tässä maalasimme ulkoillessa kerättyihin lehtiin peiteväreillä,

ja painoimme sitten niitä tuohon kartongille.

Nämä kissa-askartelut tehtiin muutama kuukausi sitten

ihan äkkiseltään jokin ilta, 

kun koitin laittaa ruokaa ja lapsi killui kintuissa kiinni.

Piirtelin pallot ja kolmiot, leikkasin ne,

ja annoin lapsen liimailla.

Hän oli niin innoissaan liimaamisesta 

ettei kerennyt yhtään asetella kissoja.

Into oli kova ja tein vielä yhden,

ja sitä hän sitten jo asettelikin.

"Äiti tekee kisshalle viikket!"

Annoin pienikärkisen mustan tussin, 

ja neiti piirteli kissalle viiksikarvat. :)

Tämä taideteos on todella vanha.

En edes muista koska tämä on tehty.

(Enkä viitsi hiipparoida katsomaan,

siinä takana on kyllä nimi ja päiväys, 

mutta teos on lapsen omassa huoneessa hyllyllä, 

ja lapsi on huoneessaan päiväunilla.

Tämä on siis taulupohjaan maalattu peiteväreillä.

Tämä pupu tehtiin jokin aika sitten.

Kylpypäivänä taas oli niitä kehomaalauksia kylppärissä,

ja silloin teimme nuo lapsen jalkapohjien kuvat kartongille.

Seuraavana päivänä pääsimme repimään pumpulia ja 

liimaamaan sitä kertakäyttölautasille.

Ajattelin että tuo liimaushomma on niin suuritöistä

alustojen ollessa noin isot,

että tehdään osa ja jatketaan josku toiste kun taas innostaa.

No eikä mitä, eihän pirpanalta se into hiipunut,

niin saimme taas koko työn kerrasta valmiiksi.

Silkkinauhaa viiksiksi ja napit nenäksi ja silmiksi,

valmis! :)

(Onneksi meillä on tuo kiviuuni,

niin paksu ja painava kun tämä onkin,

sen sai näppärästi ja nopeasti kuivaksi lämpöisen uunin päällä.)

Sitten näitä vessapaperihylsyjä! :)

Ensin tehtiin nämä pöllöt.

Kaikki samalla kertaa koska innostus oli valtaisa.

Kovin nuhjuisiksi nuo ovat jo menneet,

niillä on pajon leikitty.

("Minä ota minu viäheen unikaverrhikssi komme pöhhöä!")

Norsut olivat myös kova innostus jossakin vaiheessa.

Ja vielä viimeisimpänä (ennen uusia seuraavia),

tänä aamuna tehty koira.

Touhuhäärätär on innostunut Ryhmä Hau-koirista,

ja aamulla jo ennen aamupalaa kaiveli askartelutarvike-laatikkoaan.

Ajattelin että mikäs siinä,

tehdään aamupalan jälkeen koira.

Ja vaikkei tämä nyt Paw Patrol-esikuvaansa kovasti muistutakaan,

niin melkoisen suloinen siitä mielestäni tuli!