Keskeneräinen keittiö

Remonttitohina jatkuu. 

Lattia on nyt muuten valmis, mutta listoja ja kynnyksiä vielä mietitään ja valkkaillaan, ja kun saadaan päätettyä mitkä otetaan, niin asennellaan paikoilleen. 

Ajattelin, että olisi kiva verrata kuvia tän hetken tilanteesta, ja siitä miltä täällä näytti kun olimme saaneet avaimet käteen, ennen kuin aloitimme siivousta ja remonttia. 

Nyt ollaan keittiön (ja aikalailla kaiken muunkin) suhteen vähän kuin välivaiheessa, lattiataso alkaa olla kunnossa, katto on vielä laittamatta. Ja kalusteet on vielä hiukan niin ja näin, makkarissa ja olkkarissa on mahdolliset lopulliset kalusteet paikoillaan, (makkarista tosin vaatekaappi vielä puuttuu) mutta keittiö ja vauvan huone ovat kesken. Ja kun eihän siihen kannata mitään kalusteita kantaakaan, tiellä vain ovat. 

Tällä hetkellä meno on kuin suuremmassakin ruokasalissa, keittiön ja vauvan huoneen välistä puuttuu seinä, ja ruokapöytämme on vauvan huoneen puolella. :) Tuossa välissä siis on joskus aiemminkin (piirrosten mukaan) ollut seinä, mutta se on jossakin vaiheessa purettu pois. Noh, piakkoin laitamme sellaisen siihen takaisin. :) 

Eli tässä on vauvan huoneen suunnasta kuvattu kohti keittiötä muuttopäivänä...

...ja tässä sitten tän hetkinen näkymä.

Jääkaappi ja tiskikone ostettiin uudet, muuten on vielä samat systeemit. Pöytätasot vielä aiotaan vaihtaa. Ja tiskikonekaan ei ole vielä lopullisesti asennettu paikoilleen, ei vain viitsitty viritellä mitään väliaikaisratkaisua kun kuitenkin joutuu taas muljaamaan kun vaihdetaan nuo pöytälevyt. Seiniin pitäisi vielä valita tapetit, niin kyllä se siitä sitten pikkuhiljaa valmistuu. Entiset tapetit jo revittiin alta pois. :)

Ja tässä vielä toinen kuva samasta suuntaa mutta hiukan eri kulmasta, niin näkyy paremmin tuo miehen laittama uusi lattia. Voi että miten siitä tuli hieno!

Kohti talvea ja pakkasia

Ilmeisesti jotku raskaushormonit sai mut valtaansa kauppareissulla, ku ihan muita tavaroita etsiessäni törmäsin lintulautoihin, ja sit tuli kauhee huoli pienistä linnuista pakkaskeleillä, ja pakkohan siitä oli sit ostaa lintulauta ja siemeniä pussillinen. 

Seuravassa kaupassa oli vähä toisenlainen lintulauta, ja semmonen talipalloteline. Kopan kautta kassalle sit neki pääty. 

Mä tutkailin netistä sitä talipallojuttua, en o ikinä tajunnu ettei niitä talipalloja sais laittaa linnuille siinä omassa verkossaan, vaan se verkko pitäs irrottaa ja laittaa se pelkkä pallo semmoseen telineeseen. Siinä on siis joku vaara et linnut saattaa jäädä jaloistaan kii ja sotkeentua siihen puolityhjään verkkoon. Lintulaudoistakin oli tietoo että pitäs olla semmonen missä linnut ei pääse siementen päälle, niin ei taudit ja tartunnat leviä. 

Nyt ku sitte tuli yöpakkaset, niin aattelin et on varmaa sopiva aika alottaa lintujen ruokinta, ja viriteltiin miehen kanssa lintulaudat ja talipalloteline paikoilleen. Halusin ne sellaselle paikalle, että voidaan ikkunasta seurailla käykö siinä aterioimassa ketään, niin tuossa männyn oksilla tuntu olevan sopivat paikat. Siihen näkee meidän makkarin, ja olkkarin ikkunoista. 

Hieman ujompi talitintti seurasi pohjattoman linnunpöntön katolta ravintoloiden ruokatarjontaa.

Pöytävarauksen tekivät toinen tintti ja varpunen.

Kurre sen sijaan kävi vain juoksukaistalta hakemassa take away-annoksen mukaansa.

Sotkassa oli tarjouksessa sohvia, päädyimme tälläiseen ihanaan reilun kokoiseen kulmasohvaan.

Tyynyt kuuluivat siis kauppaan, lukuunottamatta noita kolmea violettia, ja noita kahta ruskearaitaista. Päätimme ostaa myös tuon rahin, niin kummallekin riittää hyvin tilaa oikein retkottaa makuullaan. On siinä ihana kölliä telkkaa katsellen ja neuloen samalla. Tuo epämääräinen kirjava mytty violetin tyynyn edessä on mun keskeneräinen neuloosi. :) Sukkaa pukkaa. (Ja ikkunan karmit maalataan ensi kesänä, verhotangot ja verhot ois tarkotus saada vielä ennen vuoden vaihdetta paikoilleen. :) Niin, ja kattopaneelit.)

Ystäväni tilasi kirjavasta langasta polvisukat, ja nyt on toinen sukka sovitusvalmiina. Jatkan niitä kunhan on sovittelut soviteltu ja tarkat mitat saatu, mutta tässä välissä olen nitkutellut ajankulukseni sitten muuta. 

Tälläiset nilkkasukat tein Novitan 7-veljes raitalangasta Twist Or Not-mallilla.

Ja pienestä raitakerästä riitti juuri ja juuri lanka näihin pieniin Kurttu-sukkiin. En viitsinyt tasailla raitoja, niin halusin ne kulkemaan päinvastaisissa järjestyksissä, aloitin kumatkin sukat siis varresta neulomalla, mutta toisen kerän päältä ja toisen kerän sisältä tulevalla langalla. Ihan kivasti värit kuitenkin mun mielestä kohdistui, violetit osuu kummassakin samaan kohtaan, ja siniset ja vihreät raidat vastakkain.

Vauva voi hyvin ja kasvaa hurjaa vauhtia, kuten myös maha... Enää ei kaikki vanhat housut mee päälle mahan kohdalta. Osa sentään kuitenki vieläkin. :) Mua jotenki huvitti tää appelsiinipallo jota kattelin, erityisesti tästä kuvakulmasta aika hullun näkönen. Näyttää isommalta tälläi katottuna.

Takassa palaa tuli, mies kittaa eteisen ikkunanpieliä, ja minä tein lasagnea. Kohta jatkuu remontit, mies tekee lattian laminoinnin loppuun, ja mä maalaan eteisen. Sitten vähän siivoillaan ja järjestellään, ja illalla mennään mummilaan viettämään saunailtaa.

Vatsan ja vauvan kuulumisia

Ohhoijaa.


Viime yö oli taas melkoisen mahdoton migreenin vuoksi. Valvoin puoli seitsemään aamulla kovassa säryssä, ja jälleen piti varmistaa dopplerilla, etä vauvalla on kaikki hyvin. Kyllä se niin pelottaa pienen puolesta joka kerta kun kohtauksen aikana tuntee jatkuvasti miten pieni potkii ja sätkii koko ajan, ja sitten jos kaadun, niin kaatumisen jälkeen ei tunnukaan enää lainkaan liikkeitä. Onneksi myös tähän asti joka kerta on kaikki kuitenkin ollut kunnossa! Nyt vielä on helpompaa kun mahaakaan ei ole paljoa, mutta raskauden loppuaika ja kaatuilut ison mahan kanssa on ihan eri juttu. Juuri tästä syystä en ole halunnut monille ihmisille kertoa vauvasta (en edes kaikille läheisille ystäville). Menetyksen pelko on niin suuri. Helpompaa ja säästävämpää itselle ja miehelle kun vain harvat tietävät. Onneksi maha on edelleenkin niin pieni, ettei ketään ole huomannut mitään, saa melko helposti vielä peitettyä. Kuitenkin koitan olla ajattelematta ja stressaamatta koko asiaa sen enempiä, enhän voi migreeniini vaikuttaa tai sitä hallita. Yritän olla ja elellä ihan rauhassa hetki kerrallaan, nautin ja laittelen uutta kotiamme sen mitä jaksan, pala kerrallaan.




Jotenkin kyllä tuntuu ihan hölmöltä se, miten pieni mahani vieläkin on, vaikka vauvalla jo onkin jonkin verran kokoa. Paino tippui yhteensä 10 kiloa siitä mitä se oli ennen raskautta, ihan siitä syystä kun en enää voinut syödä migrenilääkkeitäni. Jotenkin koko tämä raskaus tuntuu vieläkin välillä niin epätodelliselta. Vaikka olen tuntenut vauvan liikkeitä jo muutaman viikon, niin se, että peilikuva on vatsan kohdalta pienempi kuin missään vaiheessa viimeiseen neljään vuoteen, se on jotenkin niin hölmöä. Kuitenkin mennään jo puolivälissä raskautta. Mahdun edelleen hyvin vaatteisiin jotka ennen raskautta kiristivät vatsan kohdalta. Joku outokumpu siinä kyllä näkyy, mutta tosiaan pienempi kuin aikoihin, vaikka nyt siellä on vauva, aiemmin oli vain lääkekiloja. Tähän mahaan on vähän vaikea suhtautua kun siitä on kuullut aiemmin vauvauteluja muutaman vuoden ajan, ja silloin se outokumpu on ollut vain lääkkeiden vuoksi. Aika paljon siitä olen kärsinyt, ihmiset on joskus kovin ajattelemattomia sanoissaan. Meistäkin puhuttiin varmana faktana, että vauva niille tulee, ja kun mahani näytti samalta vielä kaksi vuotta myöhemmin, juttu käännettiin niin, että niillä on pieni lapsi kotona ja vatsassa kasvaa toinen. Kuitenkaan ketään ei koskaan missään nähnyt meitä vauvan, vaunujen, turvakaukalon tai minkään siihen viittaavan kanssa, ja olin koko ajan töissä. Ainoastaan lääkkeiden turvottama mahani sai ihmiset juoruamaan tuolla tavalla. Se kyllä satutti kovasti, kuitenkin olisimme halunneet yrittää lasta, mutta lääkityksieni vuoksi ei ollut varmaa olisiko se meille koskaan mahdollista. Onneksi nyt tilanne on tämä, aika näyttää miten sitten vauvan syntymän jälkeen selviän migreenin kanssa. Jollakin tavalla myös koen kasvavan vatsan kivana ja hyvänä asiana, ja olen siitä valtavan onnellinen ja kiitollinen. Silti haluan, että tieto vauvasta ei saavuta kovin monia ihmisiä. Ja toki haluamme miehen kanssa itse kokea sen ilon, kun kerromme uutisen jollekin, jonka kanssa olemme päättäneet sen jakaa.


Rakenneultrassa vaikutti kaikki olevan hyvin. Vauva tosin näytti heti huumorintajunsa, oli päättänyt sijoittaa itsensä mahaani poikittain, selkä ylöspäin, jalat koukkuun ja peppu pystyyn. Siinä huokaisi kätilökin että; ”Jaahas, tää kaveri onki täällä nyt hiukan hankalassa asennossa...” Mittoja jouduttiin ottamaan muutamaan kertaan kun vauva laittoi hiukan haastetta touhuun sätkimällä ja potkimalla. Siinäkin kun koitettiin tarkkailla huulihalkio-tilannetta, vauva veti kätensä naaman eteen, ja kun myöhemmin yritettiin uudestaan katsoa huulta, niin sama temppu näytettiin uudelleen. Melkoinen veitikka tuntuu olevan. Pieni rakas.

Myöhemmin on sitten vielä kontrolli, mutta ainakin tässä vaiheessa vauvalla vaikutti asiat olevan hyvin. Joskus sitä varmaan pitäisi sitten hankkiutua johonkin vaunuostoksille, vielä ei olla uskallettu, tässä on kuitenkin niin pitkä aika vielä. Kyllä niitä ehtii ihan hyvin katsoa sitten myöhemmin.


Tässä vielä kuvat outokummusta
ja outokummun asukista, joka morjestaa ja sanoo, että 
"Nähdään sitten kevättalvella!"

   

Touhua ja tuunaamista takkatulen äärellä

Kaikki (ainakin lähes) tavarat saman katon alla. 

Muutto ohi, rompetta siellä täällä, enimmikseen tiellä kun jotain pitäisi saada tehtyä. :) 

Suuret kiitokset äidille, isille ja pikkuveljelle 

valtavasta avusta täällä talolla, ja muutossa. 

Ilman apuanne emme olisi päässeet vielä vuoden vaihteessakaan asumaan tähän uuteen kotiin. 

Vielä on paljon kesken ja urakka jatkuu, mutta laitellaan pala kerrallaan sen mukaan kun ehditään.

Makuuhuone ja olkkari ovat kattopaneeleita, katto- ja lattialistoja ja verhotankoja vaille valmiit. Niin joo ja makkariin pitää vielä keksiä joku vaatekaappi. Niin ja jotain pientä sitten vielä, patterien maalausta ja ikkunalistoja... Mutta noin suunnilleen. Keittiön ja toisen makkarin puolella urakka vielä jatkuukin isommin, samoin eteisen ja autotallin, alakerran... Mutta mutta, kuten sanottu, palanen kerrallaan. 

Koska olkkari ja makkari ovat jo melkein valmiit, on ollut ihana saada hiukan sisustettua ja laitettua kotia. Vanhassa asunnossa meillä oli eteisessä iso peili, ja koko ajan haaveilin, että täällä uudessa kodissa se heitetään poikittain olkkarin seinälle, tuo hiukan valoa. Keksin vielä että lisäämme miehen kanssa siihen tuollaiset tekstitarrat, ja oltiin kyllä siinä iltahämärissä häärätessämme kumpikin tyytyväisiä lopputulokseen. Toki oli kovin hienoa huomata vielä seuraavana päivänä päivänvalossakin kyseisen taulun miellyttävän silmää. :)

   


Lisäksi laittelin hiukan kukkapöytää olkkariin. Kaikki on selvinneet hengissä muuton rasituksista! :)

Tuo tv-taso koottiin vähän uuteen muotoon mitä se aiemmin oli, mutta tänne sopii ja mahtuu hyvin mittojensa puolesta tuolla lailla laitettuna. Ja onneksi pienten alkuvaikeuksien jälkeen saatiin telkkariinkin kanavat näkymään ja antenni säädettyä ilman, että ukkokulta tippui katolta. Siinä oltiin sadesäällä kyllä hiukan jännän äärellä, pakko myöntää. Ja sellainen huomio vielä, että kylläpä näyttää taas kuvassa niin eri väriselle tuo seinä mitä se oikeasti on. No sentään samaa väriosastoa kuitenkin. :)

Tässä on sitten makkarin päätyseinää.
Sinne mies viritti nuo hyllyt, ja minä tietty heti viritin niihin tavaraa... :)
Ja kyllä voi kyllä, jokin käsittämätön noissa sudenkorennoissa mua viehättää vuodesta toiseen. :)

En muista mainitsinko aiemmin, meillä on täällä takka jota olemme jo parina iltana tohkeissamme testailleet. Siinä on ihana puuhastella jotain pientä kun taustalla kuuluu takan tulen humina ja välillä pientä räiskettä tai kolahduksia. Hyvin lämpiää, ja hyvin lämmittää. Pakkasia odotellessa... :)

Kurren koohelluksia kotipihastamme

Kas, männyn latvassa aamun koitteessa

Kurre jo istuu käpy suussansa

Sieltä se minua tujottaa

kun kameran laukaisin naksahtaa

On siinä Kurrella temmellyskenttää

kun männystä viereiseen tammeen se hyppää

Kun kävyt alkaa kyllästyttää,

terhoja maistaa se mielellään

Hetkeksi malttaa pysähtyä miettimään
mihinkäs seuraavaks säntäiskään
Vieläkin vaan talon emäntä seuraa
ja kameransa kanssa kuvia napsaa

Kauaksi ei jää paikoilleen
vaan ponkaisee olkkarin ikkunalaudalle
ja siitä jatkaa pitkin talon seinää
ei enää näy kuin hännänpää

Kun kierretty on ympäri koko talo
ja pitkin rännejä juostu ja tutkittu myös katto

on vuorossa sirkusosio
kun nuorallatanssi alkaa jo

Johtoa pitkin vajan katolle
ja kovaa vauhtia puiden oksille
Mäntymetsän vierellä kun tilaa on
saa olla päivittäin huoleton

Valinnan vaikeus

Miten se tapettien valkkaaminen voikaan olla niin kovin haastavaa? Vielä kun joku tietty tila johon tapettia pitäisi valkata sattuu olemaan hiukan haastava, niin voi hyvänen aika kun alkaa otsasuoni pullistua kaupassa siinä tapettikirjojen äärellä... :)

Kiersimme eri liikkeitä läpi, selailtiin nettiä ja lehtiä ja mietittiin eri vaihtoehtoja. Kun sitten yhtenä päivänä kiireessä hiukan ennen liikkeiden sulkemisaikaa pönötimme ison pöydän vieressä selaamassa kirjoja, (voi miten monia monia monia kirjoja) näytin miehelle yhtä kullankellertävää tapettisivua, ja sanoin sen näyttävän mielestäni kivalta. Kuulemma miellytti miehenkin silmää, ja voisi käydä hyvin meidän olohuoneeseen. Siinä pähkäiltiin miten joku kohtuullisen hillittykuvioinen ruskea tapetti sopisi kivasti yhteen tän "kultatapetin" kanssa. Taas selattiin ja vastaan tuli kiva ruskea tapetti ja vieläpä hillityllä kuviolla, mutta voi, ihan liian tumma, au mikä pettymys. Ja voi sitä riemua kun pari sivua eteenpäin sama tapetti oli vähän vaaleampisävyisenä! "JOO NÄÄ ME OTETAA!" Kunnes sitten jompikumpi keksi että eihän se vielä tällä selvä ole, vielä pitäisi saada joku järkevä ratkaisu pitkälle seinälle joka tulee eteiseen asti. Syviä huokauksia ja ryppyotsaisuutta. 

Juttelimme hetken myyjän kanssa, ja hän neuvoi, että jos kerran aikeissamme on vaihtaa myös lattian laminaatti, niin kannattaa ensin valita se, ja sitten valkata siihen sopivat tapetit. Lattialaminaateista tykästyimme kumpikin harmahtavanruskeaan mistä näkyy puun kuviot. Se vaan jotenkin näytti kivoimmalta, lämpimältä. Marssimme laminaattilevyn kanssa takaisin tapettikirjojen pariin, ja kun mies plajautti laminaattilevyn pöydälle, vedin tapettikirjaa siihen lähemmäs. Se oli auki sitä samasta kohtaa missä oli "kultatapetti" ja käänsin myös ruskean tapetin näkyviin. Ja voi hurraa ja torvet soimaan; ne sopi hienosti yhteen! Kysyimme myyjältä vinkkeja kolmannen, sen "ongelmaseinän" suhteen. No mutta hyvän tähren, MAALIA! Jonkun aikaa siinä kesti, mutta lopulta sopiva ruskean sävy löytyi. Mahdollisimman lähelle tapetin ruskeaa ettei loppuvaikutelma ole kuin sirkusteltta. 

Oi miten helpottunut olo oli kun lopulta sen kaiken pähkimisen jälkeen löytyi sopivat tapetit ja maali, ja samalla reissulla lattiakin! :) Tosin, se maalattava seinä osottautui niin katastrofaaliseksi kaikkine epätasaisuuksineen, että pieni epätoivo jo ehti hiipiä luo. Onneksi äitini tiesi ja muisti maalattavat tapetit! Valkattiin valkoinen "röpelöpintainen" maalitapetti, ja voi miten nyt on koko olkkari/eteinen saatu tapetoitua ja maalattua, huoh!

Makkarin tapettien kanssa oli hiukan helpompaa, äitillä oli punertavaa kukkakuviollista tapettia jäänyt heidän kotinsa tapetoinneista, ja tykkäsimme ajatuksesta laittaa sitä makkarin peräseinälle. Mietimme siihen harmaata tapettia kaveriksi, kävimme taas liikkeessä, lainasimme sieltä muutaman rullan erilaisia harmaasävyisiä tapetteja, ja mallailimme niitä kotona. Onneksi niistä löytyi helposti sopiva ja hyvä. Ja mikä vielä kivempaa; nekin sopivat väriensä puolesta hienosti uuden laminaatin kanssa yhteen. :) 

Vielä on sitten keittiön ja vauvan huoneen tapetit/maalit mietittävänä, mutta huojentavaa kun on jo kaksi (tai no, oikeastaan kolme jos eteisaulakin lasketaan) huonetta seinäpinnat valmiina odottamassa kattopaneeleita ja listoja. Ja hei, kattopaneelitkin me on jo valkattu! :)

Laitanpa muutaman räpsyn verran silmäiltävää...

Elikäs tässä kuvassa on makuuhuoneemme tapetit. Värit kyllä vääristyy koneella.

Ja tämä on se olkkari hillittykuvionen ruskea. Hauska kun kauempaa katsottuna se näyttää tasaiseksi maalatulta seinältä... 

...kun sitten taas tämä on juurikin se maalattu seinä. :) Tykkään tästä tapetista ja tuon maalin sävystä kovasti, näyttää kivan lämpimältä, ja tuo rosoisuus, hauskan eläväinen pinta. 

Tässä sitä lattialaminaattia jonka valkkasimme. Vielä pitäisi muutamien pakettien verran ahkeroida. Nyt on meidän makkari ja olkkarista puolet laitettu valmiiksi.

Kyllä tässä vielä riittää pitkäksi aikaa "sarkaa kynnettäväksi", mutta on ihanaa kun saadaan rauhassa laittaa kaikkea ja rakentaa omaa kotia.

Illalla istuttiin alas ja ihailtiin olkkarin melkein valmista osioo, ja juotiin kaakaot ja syötiin mustikkamuffinssit. Joo-o, oli kyllä herkkua! 

Aamulla nappasin tän kuvan makkarin ikkunasta. Aurinko ei vielä silloin ehtiny sädehtiä, mutta nyt paistelee ilosesti. :)

Tämmötten kukkatöötin halusin etupihan terassille talven ajaksi. Katotaan selviääkö se elossa. :)

Ja vielä pari fiilisräpsyä kotipihasta.

Meillä muuten käy joku yliaktiivinen orava pihassa kooheltamassa! Se oli jo sillon täällä vastassa meitä kun käytiin asuntonäytössä. Hauska seurata sen touhuja kun se mönkii ja myllää tammenterhoja tuolta nurmikolta männynneulasten ja koivun- ja vaahteranlehtien seasta. 

Toivottavasti saadaan ensi vuonna kurkkia vauvan kanssa ikkunasta Kurren koohellusta kotipihassa.

:) 

<3