Kauan kaivattu pesukone!

Niinku josku aiemmin kerroinki, me ollaan lokakuun alusta asti pesty pyykit mun vanhempien luona. Nyt lopultaki onneks putkipojat pääsi paikalle, ja me saatii oma pesukone käyttöön! Ja mä oon koittanu ahkeroida vauvan vaatteiden/ vaippojen/ harsoliinojen/ petivaatteiden/ pyyhkeiden yms pestävien parissa. Melkein voiton puolella jo, ja urakka jatkuu noiden minimaalisen pienien vaatteiden viikkaamisella kuhan kuivuvat.

Noh, tässä nyt muutama pikanen räpsäsy kodinoitohuoneesta...

Paitsi siis tää, tää ovi on suihkuhuoneen ja pukkarin välissä.

Kodinhoitohuoneen seinään, ikkunan alapuolelle, laitimme miehen kanssa tuommoisia lintuja oksalleen istuskeleen. Mietin erilaisia sisustustarroja, mutta päädyin kuitenkin lopulta tähän lintutarraan. Halusin kylppärin värimaailman pysyvän melkoisen hillittynä, suihkuhuoneeseen valkattujen valkoisten ja mustien laattojen tavoin.

Ikkunan (ja oven) karmit maalataan ja laitetaan joskus ensi kesänä. Ja kattopaneeli ja -listat. Nappasin toiset vaunut kodinhoitohuoneeseen, saa pitää siinä lämpimässä ja heittää tarvittaessa pihalle terassille, jos vauva nukkuu päiväunet vaunuissa ulkona.

Voi maailma, tämä kone on kyllä ahkeroinut jo monta pestävää vaate-erää, ja vielä muutama lisää riittää pestäväksi. Ja varmasti myöhemmin se urakka tulee jatkumaan... :)

Voi miten paljon me jo odotetaan kultapientä kotiin! <3 Mutta malttia malttia, ei kai tässä enää kauaa mene kun vauva on lopulta mahan sijaan sylissä.

Kultapiänen oma huone

Vauvanhuoneen sisustaminen pääsi hyvään vauhtiin, kun kokosimme tulevan mummin kanssa hoitopöydän ja pinnasängyn jotka isimiehen kanssa kävimme jo aiemmin hakemassa Ikeasta.

Tässä hyvin hämärä ja suttuisen näköinen kuva vauvan huoneesta, ovelta kuvattuna. Halusin jonkinlaisen yövalon jota voimme tarvittaessa käyttää yöaikaan. En haluaisi silloin läiskäistä kirkasta kattoamppua päälle, vaan pitää yöajan hämärämpänä, jotta vauva oppisi ehkä hiukan helpommalla vuorokausirytmiä. Muistin pikkutyttönä saamani karttapallon, ja tiesin sen olevan tallessa vanhempien luona. Ajattelin sen olevan sopiva yövaloksi, riittävän valoisa, mutta kuitenkin himmeä, ei liian kirkas. Ja varmasti myös mielenkiintoinen kunhan ikää tulee tarpeeksi.

Mitenköhän pieneltä vauva mahtaakaan näyttää tuolla sängyssään..? :) Virittelin lakanat ja pinnasuojankin jo valmiiksi.

Saimme ystävän perheeltä mobile-lelun sänkyyn kiinnitettäväksi, pyörii ja soi, uskon että vauva tykkää sitä katsella ja kuunnella. :)

Isimies teippasi sängynpäätyyn tekstitarran muistutukseksi, jottei hyvänyönsuukot koskaan unohtuisi.

Nämä suloiset Sophie the Giraffe-lelut oli vaan ihan pakko ostaa, niin suloisina ne hymyilivät kaupan hyllyssä. Purulelu vinkuu ja pehmolelu helisee. Katsotaan mitä vauva tykkää ja pääseekö pikku-kirahvi nakerrettavaksi. :)

Sängyn päätyseinälle halusin pienen hyllyn kuvia varten. Katsotaan mitä kuvia sinne myöhemmin valikoituu, nyt laitin Muumien Pikku Myy-kortin ja palasen Kiurujen yö-tapettia joka aikoinaan paljastui parin muun tapetin alta meidän makuuhuoneen seinästä. Siitä on hauska myöhemmin kertoa vauvalle, mitä kaikkea isi ja äiti teki ja touhusi täällä talolla odotusaikana. :)

Sängyn vierestä otin kuvan hoitopöydän suuntaan, huoneen oven viereistä seinää kohti. Vanhempieni luota saatiin nojatuoli. Ehkäpä siinä tule imetettyä vauvaa, ja varmaankin myös luettua iltasatuja.

Hoitopöydän laatikoihin tulee vielä lisää täytettä, kunhan saan pestyä lisää vauvan vaatteita. (Ensi viikolla pitäisi putkipoikien keretä jatkamaan remonttia, ja saadaan lopultakin pyykkikone käyttöön, viimeiset neljä kuukautta onkin piinattu äitiä pyykkivuorillamme.) Alatasolle ostettiin kolme laatikkoa joihin laitetaan vaipat.

Hoitopöydän päällitason laatikosta löytyy tarvikkeita, kynsisakset, hiusharja, hoitovoide, pumpulipuikkoja... Pilvi-kuosisen hoitoalustan tilasin netistä. Ja tuo hymyilevä aurinko-kuva piti ottaa talteen, niin vauva saa sitten virnuilla sille. :)

Vaatekaappien oviin kaipasin myös hiukan piristystä, ja laitimme tuollaisia pöllöjä siihen pelleilemään.

Neulomiset on ollut hiukan katkolla ku sormeni turposi niin kovin että kävi kivuliaaksi moinen tikuttelu. Hiukan paksummilla puikoilla ja langoilla olen sentään saanut hiukan jotakin aikaan.
Tämmöisen hupullisen toukkapussin sain neulottua.

Ja tästä ihanan pehmeästä Merino-langasta olin kovin tohkeissani.

Siitä sain valmiiksi pienet tossut, jotka jätin hoitopöydälle odottelemaan käyttäjän kotiintuloa. <3

Vauvavattaa pitkin matkaa

Mietin vauvaa ja tulevaisuutta, ja selailin kuvia joita on otettu tässä odotusaikana. Jännä miten maha on muuttunu ja kasvanu, sitä ei jotenkin itse tajua ja huomaa, kun mahaansa yleensä katselee vain ylhääntä alaspäin. Yhtäkkiä vaan ei enää pysty leikkaamaan varpaankynsiä, ja nyt jo sukkien ja kenkien pukeminen on melko haastavaa, välillä liitoskipujen vuoksi ihan mahdotonta. 

Muutama räpsy mahankasvatusmatkalta...

Elokuu 2014

Parisen kuukautta enemmän, mutta muutama kilo vähemmän.
Lokakuu 2014

Outokumpu alkaa erottua selkeänä pallona.
Joulukuu 2014

Enää ei pysty tätä palloa piilottamaan edes paksun toppatakin alle.
Tammikuu 2015

...ja yhä vaan venyy...

Tankoja ja nipsuja ja renkaita ja verhoja

Nyt on kaikkialla verhotangot ja verhot paikoillaan!

Vauvan huoneeseen laitettiin tämä eri puna/lila/violetti-sävyinen verho, jonka aikoinaan ostin kankaana Jyskistä ja ompelin verhoiksi vanhan asuntomme keittiöön. Nyt se jotenkin vaikutti sopivan vauvanhuoneen väreihin, ja kuviokin on ihan kiva, joten sinne vaan roikkumaan. :)

Keittiössä kerkesinkin jo hetken roikottaa toisenlaista verhoa, mutta kun Jyskistä kynnysmattoa hakiessa vastaan tuli tälläiset (ja tarjouksessaki vielä!), niin toinen verho sai väistyä tieltä. Mietin, että joskus jos jaksan ja ehdin, voisin ommella tuon ikkunan edessä olevan verhon jotenkin lyhyemmäksi, mutta roikkukoon nyt noin, enää ei energiaa riitä moisiin kun päivät menee pääsääntöisesti makaillessa. Oven edessä saakin roikkua tuollaisenaan.

Ja loput tapetitkin saatiin paikoilleen, tälläinen valikoitui keittiön puolelle siihen miehen rakentamaan väliseinään. Äitini oli joskus muutama vuosi sitten ostanut tätä, aikeissa laittaa sitä heillä kotona johonkin seinään, mutta olikin lopulta päätynyt toisenlaiseen kuviotapettiin, ja jättänyt tämän korjuun. Ja nyt se sitten pääsi meidän seinään! Jännä miten kaikissa toistuu kuin vahingossa sama värimaailma. No, toki kivahan se niin on, on yhtenäisemmän näköistä kun meilläkin on melko avointa tilaa jonkin verran.

Otan taas kylkiasentoa sänkyyn ja lepäilen vähän. (Ihan ku ois koko päivän ahkeroinut, mutta eeeei, tämä postaus oli suurin urotyöni tälle päivää...)

Terveisin Se isokokoinen täti
Intiaaninimeltään Kävelee hassusti 

;D

Joo, ei o iskias- ja liitoskivut helpottaneet, mutta kyllä tämä loppuaika tässä menee, lepäillen ja huilien, nukkuen ja torkkuen.

Sitten saapuivat kauniit siniset pitsilinnut

Miehellä on riittänyt kovaa urakkaa sekä töissä, että työpäivän jälkeen kotona. Kun laskettuaika lähestyy koko ajan, ja vielä on niin paljon kaikkea tehtävä ennen vauvan tuloa, hän on joutunut monia öitä valvomaan aamutunneille asti remonttia tehden. Ja kun työ kodin ulkopuolella on 3-vuoroa, niin vain joka kolmas viikko, aamuvuoroisin, on aikaa tehdä kotona jotakin. Iltavuoroviikon aamu on niin lyhyt hetki, siinä ei juuri kerkeä kuin hommat aloittaa, kun pitää jo lähteä töihin, ja kun iltamyöhällä pääsee takaisin kotiin, saa jo suoraan kaatua sänkyyn yöunille. Yövuoroviikkoisin jaksaminen on kovilla, kun yön valvoo töissä, niin päivisin pitäisi saada levättyä, ja eipä siinä montaa tuntia aikaa ole ahertaa. Koko ajan on valtavan väsynyt, uni ei vain ole samanlaista päivisin kuin öisin.

Itse olen ollut jo niin huonossa kunnossa, ettei minusta ole ollut remontissa mitään apua. En ole enää pystynyt maalaamaan (siis edes se hengitysmaski päässä) tai mitään muutakaan, hiukan koitan jaksaa välillä siivota ja järjestellä, mutta kun migreeni ja muut kivut on välillä niin kovia ettei pysty kävelemään, niin melkolailla aikani menee makuullaan sängyssä. Iskiaskivut on välillä niin rajuja, että pelkkä muutaman metrin matka vessasta sänkyyn vie kymmenen minuuttia, kun ei voi varata yhtään painoa toisen jalan päälle. Liitoskivut ja suonenvedot viiltää välillä myös niin kovin, että liikkuminen on mahdotonta. Jalat on ollu jo pidempään turvoksissa niin ettei nilkkaluita näy, mutta nyt on kädetkin niin turvoksissa, että hyvä kun sain enää vihki- ja kihlasormukset pois. (Urtekramin käsirasva oli valtaisa apu!) Neulominen ei meinaa enää luonata näillä nakkisormilla, puutuminen ja särky alkaa jo muutaman silmukan jälkeen. Kuitenki o paljo semmosta mitä haluaisin vauvalle vielä neuloa, voi olla että jää neulomatta. Pian on taas aika neuvolaan ja lääkäriin, katsotaan onko rautakuuri auttanut anemiaan, ja miten korkealle verenpaineet on kiivenneet. Hohhoijaa.

Mitenhän mahtaa mulla vauvan kanssa sujua kun mies palaa isyysloman jälkeen takaisin töihin..? Melkein siinä pitää olla "yksinhuoltajana" pari viikkoa aina väliin, kunnes sitten tulee se kaivattu aamuvuoroviikko ja saa päivisin ja iltaisin isimiehen apua ja seuraa.  

Kaikesta haasteesta huolimatta, remontti etenee ja valmistuu. Tehdään (mies tekee, ja äitini tekee, minä makaan sängyllä tai sohvalla hengitysmaski päässä ja ihailen kun työ luonaa) mitä ehditään ennen kun vauva tulee, ja jotakin on pakko jättää vauvan syntymän jälkeen tehtäväksi. Esim. ikkunalistojen laittaminen, ja ikkunakarmien maalaaminen (joskus sitten, kesällä kun saa tuuletettua paremmin ja voi olla vauvan kanssa pois kotoa jonkin aikaa) Kattopaneeli, ovet, ovien karmit ja listat, kynnykset, patterit, lattialistat ja kattolistat... Mitähän kaikkea muuta vielä...

Tässä kuitenkin kuvia vauvanhuoneen ja keittiön väliseinästä jonka mieskulta on rakentanut. Tykkään niin paljon tuosta seinän muodosta, tuosta kulmasta jonka mies keksi tuohon tehdä. Suorat seinät kohti tulikiviuunia olisi ollut tosi tylsä ratkaisu, tuo on paljon kivempi, persoonallisempi ja antaa myös hiukan lisää avaruutta kun tulikiviuunin ympäri pääsee kulkemaan.

Tämä on näkymä vauvan huoneesta kohti keittiötä kuvattuna. 

Vauvanhuoneen puolelta puolet jo levytettynä.

Keitön puolelta kuvattuna oviaukko näytti tältä...

Ja levytykset valmiina vauvanhuoneen puolella.

Vauvanhuoneen tapettia miettiessämme halusimme tapetin olevan jotakin "tavallista, joka voisi yhtä hyvin olla vaikka aikuisen makuuhuoneessa". Ei siis selkeästi mitään "vauvatapetteja", nalleja ja pellejä, tipuja ja pupuja. Se ratkaisu tuntui järkevältä jos raskaus ei jostain syystä menisikään hyvin, ja jotakin ikävää tapahtuisi. Yhdelle seinälle halusin kuviotapetin, ja kahdelle muulle päällemaalattavan kuviotapetin. (yksi seinä on vaatekaappeja). Ihastuin tuohon pitsilintu-tapettiin. Degor Maisonin Yorkshire, josta löytyy muutamaa eri värivaihtoehtoa, punaisilla, harmailla ja mustilla linnuilla ainakin. Siniset miellyttivät silmää eniten. Valkkasimme mielestämme lintutapetin sävyyn sopivan maalin jolla sitten maalattiin se maalattava kuviotapetti. Päädyimme Tikkurilan Tunne väri-värikartan  liilaan sävyyn Lumo S427.

Lintutapetin kanssa kävi hauska sattuma. Kun vauvanhuoneen tapetti oli jo päätetty ja ostettu, ja joitakin muita tapetteja ja maaleja vielä mietittiin, löytyi makuuhuoneesta hauska pikkunen ylläri. :) Äiti repi vanhoja tapetteja pois, ja sieltähän tuli likaisen pikkukukkatapetin alta jos jonkinlaista kirjavaa pikkuruutua ja Ankkalinnan asukkia vastaan...

Kunnes sitten löytyi alimmaisena tämä. Kiurujen yö-tapetti. Tätä saa vieläkin, ja käsittääkseni myös ainakin keltaisena ja punaisena. Tai ainakin muistan joissakin kuvissa nähneeni, en tiedä onko ne yhtä vanhoja kuin tämä, vai vasta nytten tullut myyntiin. Joka tapauksessa, mielestäni oli hauska sattuma, että talossa on aiemminkin ollut sinistä lintutapettia.

Ja koska äiti sai siitä irrotettua ehjänä noin ison palasen, halusin säästää sen. Laitin kehyksiin, ja aion laittaa vauvan huoneeseen. Joskus voi sitten kertoa iltasatua kun vauva oli vielä äitin vatsassa ja äiti ja isi löysi ihanan talon johon ne halusi muuttaa, ja miten mummi auttoi tapetoimisessa ja voi hyvät hyssykät. :)

Kerroin aiemmin jossakin postauksessa kokeilun vuoksi viritelleeni suolalyhdyn "kasvamaan". Hyvin on noussut, pari kertaa olen lisäillyt keitettyä vettä kun kaikki vanha on jo ajat sitten haihtunut, ja tuikkukynttilää lyhdyssä on polteltu silloin tällöin. Nyt näyttää tältä.

Nyt on aika kallistaa itsensä taas sohvalle mahan viereen.
Raportoin jälleen kuulumisiamme kun voimia riittää.