Meininki kun villissä pohjolassa konsanaan

Oltiin pikkuneidin kanssa syömässä kun näin sivusilmällä takapihalla jotakin outoa lehakointia. 

Siinä keskeytyi syömiset melko äkkiä! Kanahaukka siellä nappasi fasaanin ateriakseen. 

Vain kolme metriä terassilta ja näky tuommoinen. Ohhoh.

Tästä hurjasta näytöksestä huolimatta uskaltauduin kuitenkin itsekin hetkeksi ulkoilemaan.
Olemme melko ahkerina ulkoilleet tytön kanssa lähes päivittäin, parikin kertaa päivässä. Jos pakkasta on hurjasti ja tuulee kovin, jäämme sisälle leikkimään, mutta olemme kyllä ulkoilleet myös yli 20 asteen pakkasilla. Porukalla asiasta jutellessamme osa on ollut ihan kauhuissaan ja pitää ehdottomana pakkasrajana 10 astetta. Osa sitten ulkoilee itsekin, näyttää mittari mitä hyvänsä. Mielestäni siinä ei ole mitään kauhisteltavaa kun käyttää järkeään ja hoitaa ulkoilut lapsen ehdoilla. Jos pakkasta on reippaasti, puen tytön lämpimästi ja olemme vain lyhyitä aikoja ulkona, ja nekin kotipihassa. Aina on ollut  lämpimät sormet ja varpaat sisälle tultaessa. Ja huomasin myös miten se on tehnyt meille kummallekin hyvää, olemme olleet useita viikkoja terveinä pitkän sairastelukauden jälkeen. Flunssakierre katkesi kun aloimme ulkoilla kahdesti päivässä kun tyttö alkoi 10 kk:n iässä kävellä. Lisäksi on karttunut uusia taitoja, hän riisuu itse ulkovaatteensa sisälle tultaessa. (Haalaria ja kenkiä sekä villasukkia lukuunottamatta)

Tällä kertaa jätin kuitenkin neidin isänsä seuraan sisälle, koska pikkuinen on tulossa kipeäksi, kerhossa nuo pöpöt jyllää. :( Itse taas kaipasin hiukan happihyppelyä, migreeni on jyskytellyt jo reilun parin viikon ajan ja lääkkeitä menee taas levykaupalla...

Kävelin rantaan ja nappasin muutamia kuvia.

Oviaukon listat ja karmit kohdilleen

Nooonni, siinä se ny lopultaki o! 

Ei, ei siis tuo takka, vaan nuo 

valkoisiksi maalatut listat ja karmit siinä ympärillä.

Tämä näkymä olohuoneesta keittiön suuntaan.

Kattoprojektimme on edelleen kesken, mutta jo sen verran edennyt, että hirsien "hylkypalat" saatiin hyötykäyttöön. Meillä kyllä on edelleen korjussa tuossa aiemmin paikoillaanolleet karmit, reilu sentin leveät, sileät, tasaise,t puunväriset karmivat karmit, jotka ei sovi ainakaan sellaisinaan tänne yhtään. 

Keksimme käyttää hirsien "hylkypuolet" ja vielä tehdä niistä reunalistat. 

Eteisestä keittiön suuntaan.

Maalasimme kaikki mattavalkoisella, ja jätimme ilmeen tarkoituksella hieman viimeistelemättömäksi, jottei koko viritys olisi liian "tekemällä tehdyn" näköinen. Jätimme esimerkiksi jiirien kulmat tasaamatta, se antaa meidän mielestämme vain hiukan persoonallista ilmettä kun toinen sivu tulee nurkasta yli.

Keittiöstä olohuoneen suuntaan tämä kuva.

Lisäksi tietysti oman ilmeensä antavat parruissa olevat oksienreiät, 

madonsyömät kolot, lohkeamat ja halkeamat, erilaiset kaarevat muodot, 

vanhat naulat ja kiinnitystapit...

Keittiön puolelta tytön huoneen puoleiseen oviaukkoon kuvattuna.

Vielä muutamia pieniä kuvia niistä joistakin pienistä yksityiskohdista.

Seuraava projektikohde ois sitten ne parrut tuonne kattoon. 

Huhheijjaa...

Pientä pintaremonttia hiukan pienemmässä mittakaavassa

Ostin jo jonkin aikaa sitten kirpputorilta vanhan nukkekodin. Vähäsen sotkuinen ja suttuinen tuo oli, mutta juuri sen näköinen, että pienellä tuunauksella siitä saisi kivan. 

Harmittaa kun aloin kovan kiireen kanssa tuunaukset heti kun olin saanut tytön nukkumaan, ja siinä tohinassa unohdin ottaa kuvat miltä nukkekoti ensin näytti. Noh, tässä sitten hiukan jo irroteltu kattoa ja kaiteita... Ja jo vähäsen maalisutiakin näytetty...

Maalaamisurakan jälkeen alkoi liisteröintiurakka. Ja liimausurakka. Seiniin tapetteja, ja lattiaan lautaparkettia, lankkulattiaa terassille, lautaverhoilua ulkoseiniin, paalukattoa ja sementtistä kivijalkaa... Verhoja, mattoja... 

Päätin tehdä kaikista alakerran seinistä sinisiä, ja yläkerran seiniin päädyin valitsemaan erilaiset vaaleanpunaiset tapetit. Yhden yläkerran seinistä maalasin valkoiseksi. 

Kaikki jalka- kulma- ja kattolistat halusin valkoisiksi, samoin rappuset ja verholaudat. (Verhoja ja mitään lautoja ei siis ensin ollut lainkaan, mutta halusin sellaiset tehdä, koska mielestäni ne antaa kivan lisän valmiissa leikkimökissä.)

Kaiteiden ja katoksen virittely takaisin paikoilleen oli melkoinen haaste, 

mutta siitä selvittiin. Kiitos maalarinteipin.

Myös avattavan katon kiinnittäminen ja liimauksien pitävyyden varmistelu vaati hiukan apuja.

Halkolaatikon hyöty nousi uusiin sfääreihin.

Tuollainen siitä sitten tuli. Ihanaa kun se nyt muutaman pitkään valvotun illan jälkeen on lopultakin valmis, ja siitä vieläpä tuli mielestäni niin herttaisen näköinen, että olen tosi tyytyväinen.

En tiedä kiinnostaako pikkuneitiä välttämättä ikinä mitkään nukkekotileikit, mutta tämä oli niin kiva ja ihana pieni tuunausprojekti, että ainakin itselle jäi hyvä mieli.

Tapaus piilotettu tissi jota käytettiin alkuperäiseen tarkoitukseensa

Hohhoijaa vaan.

En yleensä viitsi reagoida ihmisten kohkauksiin, tehkööt kukin mitä parhaaksi näkee satuttamatta toisia. Itseänikin kohtaan luotu mielipide ja näkemys asioistani ilman minkäänasteista tietoa todellisesta arjestani, tai keskeyttämättä kuunteleminen kun koitan sitä selvittää, saa puolestani jäädä kyseisen ihmisen näkemykseksi. En koe minkäänasteista tarvetta kertoa asioistani, tai olla missään yhteyksissä, en kaipaa sellaista negatiivisuutta elämääni. 

Tosiaan koskaan aiemmin en ole kokenut mistään asiasta someraivoa, tai sellaiseen omalla julkaisullani osallistunut, mutta tänään aamulla meillä muiden vielä nukkuessa selasin uutisia puhelimestani, ja jokin osui suoraan kiukkusuoneen.Tähän someraivoon on helppo yhtyä ja tämän asian vuoksi julkaisin itsekin omassa instagramissani kuvan ja nyt kirjoitan tätä. 

Stylisti Teri Niitti oli Finnairin lennolla napannut salaa kuvan lastaan imettävästä äidistä, ja julkaissut sen saatesanoilla; "I know I am going to raise hell with this post but would it be too much to ask for mothers breastfeeding in public to cover the activity with a scarf?" ("Tiedän, että tästä päivityksestä lähtee helvetti valloilleen, mutta olisiko liikaa vaadittu, jos imettävät äidit peittäisivät huivilla toimenpiteen tehdessään sen julkisessa tilassa?") 

Hashtageissa hänellä oli muiden muassa "decency" jonka suomenkielinen merkitys on säädyllisyys. Julkisesti homo mies, jonka omissa julkaisemissa kuvissa on paljasta pintaa ja rintaa, näkyy nänniä ja karvoitusta alapäästä, siihen hän sitten sujuvasti seuraavaksi julkaisemaan tunnistettavaa kuvaa lastaan syöttävästä äidistä, jossa vauvan pää ja imetyspaita peittää kaiken mitä äiti ei halua ulkopuolisille vilahtavan, ja siihen sitten paheksuvaa kirjoitusta oheen. 

Itse en viitsi tähän laittaa mukaan tuota kyseistä kuvaa imettävästä äidistä, (puhumattakaan Teri Niitin kuvakavalkadin satoa) mutta silmiini osunut jokainen muu kuvan eteenpäin jakanut oli peittänyt kuvasta henkilöiden kasvot. Jep jep.

Kuvan äiti tekee varmasti kaikkensa jotta vauvan olisi hyvä ja turvallinen olla, ja jottei vauva alkaisi itkeä ja sillätavoin häiritsisi muita matkustajia. Luulisin, että vauvan itku saattaisi useampaa matkustajaa haitata ja ärsyttää, kuin hiljainen syöttäminen. Ehkäpä Teri Niitin kannattaisi verhota huivilla omat silmänsä, eikä kyylätä lastaan imettäviä äitejä... 

Jokaisella lapsella pitäisi olla oikeus syödä, ja jokaisella äidillä ruokkia lastaan. En edes viitsi kirjoittaa siitä miten suurta kipua sekin voi aiheuttaa, ja miten raskasta se voi olla, puhumattakaan rintatulehduksien ja maitorakkuloiden mukanaan tuomista tuskista, enkä haluaisi vetää äitikorttia tähän, mutta ehkä tämä on yksi niistä asioista joista pitäisi olla hissukseen mikäli itsellä ei ole minkäänasteista kokemusta asiasta...