Yks hassu täti kysy että mitä tommone pikkulikka sitte
päivisin muuta muka tekee ku nukkuu ja syö.
Vähänpä täti mitään mistään tiesi.
Mä piirtelen.
Tai sitte mää värittelen.
Tai askartelen.
Tai vesiväritän tai teen muovailuvahoista jotaki klimppejä.
Joskus mää käyn kattelemassa lähistöllä olevia eläimiä.
Joskus käydään hiukan kauempanaki, mutta sillon yleensä autolla.
Pidemmät automatkat on vähä tylsiä, ni mä yleensä sitte sometan mun HelloKitty-puhelimella.
Joskus mä pesen autoo.
Joskus mä ulkoilutan mummin koiraa.
Mä käyn äitin ja isin kanssa kaupassa.
Ja autan niitä purkamaan ostoskassit.
Mä luen kirjoja.
Mä leikin vauvanukeilla.
Tai sitte mä leikin muilla leluillani.
Tai sitte mä rekennan palikoilla.
Joskus mä kattelen Late Lammasta.
Välillä mä ajelen pyörällä.
Aika usein mä leikin teekutsuja vauvan, nallen ja koiran kanssa.
Joka päivä me ulkoillaan äitin kanssa, sateellaki meillä on hauskoja leikkejä!
Jos takkatulia viritellään nii mä auttelen sitte siinä.
Jos tiskikonetta täytetään tai tyhjennetään, ni mä auttelen sitte siinä.
Jos pyykkikonetta tyhjennetään tai täytetään, ni mä auttelen sitte siinäki.
Jos laitetaan ruokaa ni mä auttelen sitte siinä myös vähä.
Lisäks mä teen joskus vähä tuhmuuksia, ku en tiedä että ne on tuhmuuksia,
vaan mua vaan kiehtoo ja kiinnostaa.
Joskus kyllä teen ihan tietoisestiki vähä tuhmuksia.
Mä kyllä kuulen ku mua kielletään, mutta siinä se haaste just on;
koitan keretä äkkiä tehä hommani ennen ku mua tullaan estämään.
Yleensä mun päätehtäviini kuuluu pitää äiti kiireisenä.
Aika hyvin oon mielestäni onnistunu, harvemmin se mun kans kerkee istua alas,
ellei sit o kyseessä joku leikki, tai askartelu tai kirjan lukeminen.
Ja joskus jopa ruokailu. Harvemmin se kyl sillonkaa ite ehtii syödä.
Mummiki sano yks päivä äitille,
että tosta plikasta ei voi irrottaa silmiänsä hetkekskää,
ku muute se kiipee kaapin hyllyjä pitkin,
tai vetää leukaa keittiön pöytään tai työtasoon.
Sillä on koko ajan joku touhu menossa,
kyl se on niin vahdittava ettei sen kans tuu omista hommista mitää.
Tavotteet on siis saavutettu.
Lisäks mä teen joskus vähä tuhmuuksia, ku en tiedä että ne on tuhmuuksia,
vaan mua vaan kiehtoo ja kiinnostaa.
Joskus kyllä teen ihan tietoisestiki vähä tuhmuksia.
Mä kyllä kuulen ku mua kielletään, mutta siinä se haaste just on;
koitan keretä äkkiä tehä hommani ennen ku mua tullaan estämään.
Yleensä mun päätehtäviini kuuluu pitää äiti kiireisenä.
Aika hyvin oon mielestäni onnistunu, harvemmin se mun kans kerkee istua alas,
ellei sit o kyseessä joku leikki, tai askartelu tai kirjan lukeminen.
Ja joskus jopa ruokailu. Harvemmin se kyl sillonkaa ite ehtii syödä.
Mummiki sano yks päivä äitille,
että tosta plikasta ei voi irrottaa silmiänsä hetkekskää,
ku muute se kiipee kaapin hyllyjä pitkin,
tai vetää leukaa keittiön pöytään tai työtasoon.
Sillä on koko ajan joku touhu menossa,
kyl se on niin vahdittava ettei sen kans tuu omista hommista mitää.
Tavotteet on siis saavutettu.
