Muutoksen tuulet yltyivät melkoiseksi myrskyksi

Olemme taas ahkeroineet alakerrassa isimiehen kanssa. Viime aikoina on hetkittäin tullut jo vähän uupunutkin olo, kun urakkaa vain tuntuu olevan niin valtavasti, ja kuitenkaan siihen liikenevää aikaa ei kovin usein löydy. (Saattaa toki olla, että migreeni on osaltaan vaikuttanut vireystason laskuun) Mummi on taas mahdollistanut remonttimme jatkumisen hoitamalla touhuhäärää, viimeksi eilen. Ilman mummin apua siellä olisi alakerta edelleen saman näköisenä kuin tänne muuttassamme.

Piti oikein itsekin hakea pari vanhempaa kuvaa verrokiksi. 

Tässä ensin tulevasta työhuoneesta. 

Sama tuleva työhuone samasta suunnasta kuvattuna hiukan myöhemmin.

Touhuhäärättären tulevasta leikkihuoneesta

Sama leikkihuone samasta suunnasta kuvattuna.

Nykyisellään näissä kahdessa huoneessa on päästy sisustuksellisesti jo melkoisesti eteenpäin näistä kuvista. Kuitenkin lattioilla on kaikkea ylimääräistä laatikkoa ja pussia täynnä rompetta hakemassa paikkaansa. Lähinnä odottelemassa jotakin seinään ilmestyvää hyllyä johon saa sitten loppusijoituspaikkansa. :)

Melkoinen muutos tuolla on kyllä jo nyt aikaansaatu!

Ja edelleen on Muljaukset kovasti kesken, yksi huone kokonaan aloittamatta. 

(Tai no, kolme muuta sen lisäksi, mutta niitä ei ole tässä vaiheessa 

tarkoituskaan ottaa työn alle. Katsellaan sitten joskus myöhemmin.)

Lattiat me laitoimme uuteen uskoon, tässä muutama kuva siitä vaiheesta.

 

 

Kuivumisien jälkeen maalikerroksia.

 

Siinä vaiheessa kun saimme matot lattioille, alkoi tila tuntua jo paljon kotoisammalta, ja kieltämättä koko projekti siltä, että siitä todella tulee valmistakin jossakin vaiheessa. Huonekaluja paikoilleen ja tavaroiden läpikäymistä ja paikoilleen laittelua. Sitä sarkaa riittääkin kynnettäväksi, mutta mikäs siinä, se on mielestäni ihan mukavaa puuhaa, olettaen että kaikelle on oma paikkansa. Tässä vaiheessa kylläkin joitakin säilytykseen jätettyjä tavaralaatikoita on ollut turhauttavaa käydä läpi, kun niille tavaroille ei ole vielä mitään paikkaa. Onneksi nyt parhaillaan on työn alla vanhasta perunakellarista vaate-/varastohuone, niin saamme tilan johon voin pakata kaappeihin ja hyllyihin ainakin osan noista tavaroista.

Huonekaluja meillä riittää sen verran, että saamme kalustettua niillä alakerrankin, eikä niitä ole hankintalistalla, lukuunottamatta leikkikeittiötä touhuhäärättärelle. Ja ehkä jotakin lapsen pöytää ja tuoleja. Lisäksi saattaisin haluta sohvan tai ainakin jonkun vierassängyn tai minkälie patjasysteemin yhteen tiettyyn kohtaan... Mutta katsotaan nyt kun kaikki löytää oman paikkansa, mahtaako tuntua silloin enää siltä, että sohva olisi hyvä idea. :)



Ikkunat on myös odottelemassa maalipintoja ja osittain karmien uusimista.
Ja vuorilautoja. Ja ehkäpä mahdollisesti verhojakin.
Kuitenkaan en malttanut olla hiukan laittelematta sisustusjuttuja ikkunoille.

Aika rajua tää remppaaminen on hetkittäin ollu, mutta kyllä mein alakerrasta tulee niin hieno, 

että se on varmasti sen vaivan arvoinen! Sitten voi hymyssä suin katsoa näitä kuvia remontin tuiskeesta, (kuten esim. tuo allaoleva tiililäjä joka revittiin tulevan vaatehuoneen seinistä) ja muistella sitä kaikkea siivoamista ja maalaamista ja lattioiden valamisia ja mitälie eri työvaiheita. Sitten voikin katsella vain tyytyväisenä ympärilleen valmista oleskelutilaa ja huokaista onnesta. 

Sitä(kin) hetkeä odotellessa.

Kolinaa kellarista.

Olemme viimeiset pari-kolme viikkoa isimiehen kanssa ahkeroineet kovasti alakerrassa. On tyhjennetty pariin huoneeseen tilaa (ja sullottu pari muuta huonetta lattiasta kattoon aivan täyteen huonekaluja ja tavaraa) On harjattu, imuroitu ja pesty. Ja maalattu, paljon. Kädet on nyt tosi huonona,  ja säryt melko kovia, mutta voi miten ihana alakerta meille tulee. 

Halusimme säilyttää alakerran hieman "rosoisen karheana", emmekä tahtoneet päällystää mitään pintoja niin, että alkuperäinen jäisi täysin piiloon, huonokuntoista lattiaa ja paria "tapettisoiroa" lukuunottamatta. Remontti on tuntunut valtavan mielekkäältä tehdä, koska jo pienen puurtamisen jälkeen huomaa ison eron entiseen.

Kaikki on edelleen kesken, mutta edistyy kuitenkin. Ja nyt on taas parin päivän "pakkopaussi" kun odotellaan lattiatasoitteen kuivumista. Seuraava pakkopaussi saadaan kun lattia päästään maalaamaan. Sitten vuorossa onkin jo tavaroiden kantamista ja sijoittamista paikoilleen ja ehkä jopa vähän jonkinsortin sisustamista.

Muutamia räpsäisyitä tähänastisista remonttivaiheista...

Tässä vaiheessa maali vasta katossa.

Patteriputkien ja kiinnikkeiden suojaaminen oli melkoisen haastavaa hommaa. 

Ja se katon maalaaminen sieltä putkien päältä ja välistä se vasta sitten olikin
melkoisen haastavaa hommaa.

Voi hurja miten erilaiselta tuo tila kokonaisuudessaan näyttikään ennen kuin mitään pintoja oli maalattu! Jo pelkkä katon maalaaminen valkoiseksi toi paljon lisää valoa koko tilaan!

Sekoittelin myös hiukan ruskeaa maalia, koska halusin jotakin pientä särmää, erilaista, omanlaista, ei kokonaan pelkkää valkoista. Joku JUT-TU! 

Noh, sillä ruskealla sitten pruitsuttelin yhden nurkan... (joka tässä kuvassa näkyy kovin huonosti...)

...mutta tässä seuraavaa työvaihetta jatkaessani erottuu jo huomattavasti paremmin.

Eli siis halusin siihen kulmaan tuon ruskean sinne "alle", ja kaikki muut seinät valkoisella,
ja tuon maalin valumaan tuohon ruskean päälle.

Siellä isimies jatkaa valkoisella värillä seinän ruiskuttamista...

Tässä näkee paremmin tuon kulman kun valkoinen on jo valmiina,
on selkeämpi kontrasti kun alkuperäinen harmaa seinä ei enää häiritse silmää. 

Kurjaa kyllä, jouduin maalaamaan tuon koko ruskean ja valkoiset valujäljet uudestaan käsin, koska ruiskuttaessa seiniä maalipöly tarttui kiinni ruskeaan seinään, ja hiukan "suttasi" kuviota. Oli tosi hankala maalattava, seinä on niin röpelöinen, mutta nyt valmiiseen lopputulokseen olemme isimiehen kanssa erittäin tyytyväisiä. Eihän siinä muiden mielipiteillä mitään väliä olekaan, itsellemme me tätä rakentelemme ja tuunailemme. :)

Seinissä ja katossa on mutamia hauskoja yksityiskohtia jotka halusimme jättää näkyviin maalipinnan alta. Olisihan siinä myös piisannut loputtomiin asti kitattavaa/peitettävää/levytettävää, mutta siihen emme halunneet lähteä, tila kun kuitenkin on mikä on, ja meille liian suuri vain varastotilaksi. Nyt sinne saadaan hienot oleskelutilat ja kaikki nuo neliöt hyötykäyttöön.

Siinä riittää sarkaa kynnettäväksi, mutta on ollut ihanaa kun lähes kaikki tuo remontointiaika on ollut yhteistä aikaa minulle ja isimiehelle. Kumpikin on siellä paljon urakoinut myös yksinään toisen ollessa neiti touhuhäärättären kanssa, mutta paljon on touhuhäärätär ollut mummin hoivissa ja me olemme saaneet kahdestaan rempata. Yllättävän hyvin ja nopeasti kaikki on sujunutkin, nyt vielä se lattian maalaaminen ja kuivumiseen menevä aika, ja sen jälkeen sinne saa jo kantaa huonekaluja paikoilleen! Laittelen uutta postausta kun projekti etenee. :)

Se säälittävän nopeasti katoava hetki kun kaikki on siististi järjestyksessä.

Kuten edellisessä postauksessa kerroinkin, meidän lomasuunnitelmat pienen reissun ja remontoinnin suhteen menivät kaikki uusiksi kun sairastimme koko perhe isimiehen lomaviikon ajan.

Nyt pääsiäispyhien ansiosta saimme taas pidennetyn viikonlopun, ja mummin lapsenhoitoavun vuoksi myös hiukan omaa aikaa. Eli aikaa jatkaa remonttia. Luuliko joku, että aikaa lepäillä..? HAH! Kunpa vain vielä joskus...

Olemme siirtyneet remontoimaan alakertaa (vaikka siis yläkertakaan ei ole vielä lähellekään valmis.)

Melkoista siivousta, järjestelyä, tilan tyhjentämistä, ja pesemistä, ja kaiken sen hässäkän jälkeen lopulta itse remontin ensimmäinen vaihe; maalaaminen.

On ollut ihana (vaikkakin melko raskas ja kiireinen) rupeama joka hetki kun alakerrassa on töitä tehty, siellä kun huomaa niin selkeästi niin suuren eron ja muutoksen. Laittelen myöhemmin uutta postausta ja hieman kuvia remontin tuiskeesta.

Pikkuneiti oli tosiaan mummilassa hoidossa, ja me ahkeroimme kotona. 

Tässä muutama kuva illalta kun mummi toi neidin takaisin kotiin, isimies jatkoi alakerran maalausta ja touhuhäärätär kerkesi melkein tunnin ajan leikkiä ennen kuin aloitimme iltapuuhat. Räpsäsin kuvat silloin viikko sitten ajatuksena postata tästä, mutta koko viikko on ollut taas niin kiireinen, että vähäistä vapaa-aikaani en ole halunnut viettää koneen edessä jurottamassa. Nytkin olisin kyllä mieluusti nukkumassa (viime yön unisaldoni on 3,5 tuntia) tai hoidattamassa käsiäni, (sekä tennis- että golfkyynerpäät kummassakin kädessä) mutta koitan nyt raapia tämän kasaan kun siirryttiin jo huhtikuun puolelle. Ja ei, tässä ei ole mitään aprillipilaa, en harrasta niitä(kään).

Siinä on olohuone. 

Rahille on ilmestynyt patalappu ja vessan hyllyköstä äidin vartalovoidetuubi. 

Tv-tason alakaapeista on valikoitu DVD-levyjä lattialle. 

Sohvan tyynyt ja peitto on pöyhitty pehmeiksi. 

Kompastusansa-ralliauto on asetettu sohvankulmalle, 

ja vauvan vaunut jätetty sakkopaikalle 

ja täten liitetty luonnolliseksi jatkumoksi keinun alle.

Toinen sukka on riisuttu jarruttamasta menoa,

ja vauva jätetty tarkastelemaan lattia-laminaattia. 

Eteisen kenkätelineen kengät ovat hieman lähteneet jaloittelemaan, 

ja laatikoston alalaatikko kimpoutunut irralleen, 

laatikon sisällön tanssiessa villisti ympäri huoneistoa. 

MegaBloks-palikka etsii laumaansa.

Keittiön kauhuja. Patalappujen kokoontumisajot.
Edistyneempien vuosikurssilaisten jalkineiden jaloittelut.

Harja ja putukihveli rientäneet kaapista ottamaan tilanteen hallintaansa.
Leivonta-alusta venyttelemässä ja oikomassa jäseniään
pitkällisen säilytyssijoituksen jälkeen.

Touhuhäärättären oma huone. Hohhoijaa.
Pisteet siitä, että jokainen kirja taitaa olla hyllyssä paikallaan.
(Ei se ihan kaikkee kerkee... EIPÄ JUURI!)

Touhuhäärätär itse.

Kerrottakoon vielä, että meillä oli ennen touhuhäärättären kotiinpaluuta ihan siistiä,
lukuunottamatta keittiön pöytätasoja. Aamulla häthätää imuroin ja moppailin lattiat.
"Kuin muisto vain..."

Osan ajasta touhuhäärä killui kintussani kiinni, ja koska taas oli velvollisuus jonkinasteista ruokaa yrittää vääntää, niin nakkikeiton perunoiden kuorimiset, pilkkomiset, ja nakkien viipaloinnit suoritettiin näin "yhteispelillä".




Taiston tiimellyksessä ja ahdistuksessa syntyi kuitenkin jotain "kaunista".

Touhuhäärättären oma huone siivottiin ja järjestettiin yhdessä. (Ei ihan täysin tasapuolisesti)

Loput uroteot ja -työt suoritin itsenäisesti yksikseni kun touhuhäärätär lopulta antoi periksi Nukku-Matille ja isimies pesi maaliteloja ja -pensseleitä.

Hetken ehdimme ja jaksoimme isimiehen kanssa istua tvn edessä, 

mutta väsymys painoi niin kovin, että päätimme itsekin lähteä kohti höyhensaaria.

Huomenna olisi taas tarkoitus jatkaa alakerran remontin parissa.

Kauhistuttaa jo valmiiksi.