tiistai 29. joulukuuta 2015

Meidän ihana ipana kasvaa kohisten, ja oppii koko ajan uutta.

Vauvavuosi alkaa olla pikkuhiljaa jo lopuillaan. Vielä reilun kuukauden ajan meillä on "vauva", sitten vauvavuosi jää taaa ja meillä on pieni tyttö. Onhan hänestä se vauvamaisuus karissut pois jo aikapäiviä sitten, se oli sitä aikaa kun hän ei vielä osannut kääntyä itse makuullaan, tai kun hän ei osannut vielä istua itse ilman tukea. Nuo kaikki taidot kun oli hallussa jo ennen puolen vuoden ikää, alkoi tyttö tuntua jo niin paljon "isommalta", ei lainkaan vauvamaiselta enää. 

Nyt viimeisen reilun parin viikon ajan neidin leikit ovat olleet selvästi johdonmukaisempia, ja kiinnostus ja ymmärrys eri asioita kohtaan selvästi jotenkin "suurempaa" kuin aiemmin. Hän päristelee ja lykkii leikkiautoa lattialla, ja syöttää nukke-vauvalle pullolla maitoa, ja silittää ja halii sitä. Pallon kanssa pelaaminen sujuu myös. Ulkoillessa hän suorittaa jonkinsortin liikenteenlaskentaa. Mikään ohiajava auto, rekka, traktori tai mopo ei jää huomaamatta. Ja voi sitä tohkeuden määrää kun jossakin juoksee kissa, tai kun joku lenkittää koiraa! Oravat ja linnut on myös kovin kiinnostavia, ja niiden touhuja seurataan innolla. Omista kuvakirjoistaan neiti osaa näyttää nallen ja pallon muiden lelu-kuvien seasta. Hän myös esittelee ylpeänä oppimiaan taitoja, päristää kieltään kun kysyn "Mitä auto sanoo?" tai "Mitä mopo sanoo?" Taputtaa pyydettäessä, ja osaa myös taputtaa vatsaansa ja päätänsä kun pyydän. Kun kysyn "Mitä Tuima-Tuire tekee?", hän mulkaisee kulmat kurtussa kohti. :D Varmasti ymmärtää puhetta paljon enemmän mitä itse osaan edes arvata hänen ymmärtävän. Aina vain yllätyn kaikesta hänen osaamisestaan. 

Kerron taas myöhemmin vähän lisää kuulumisiamme kun jaksan jäädä valvomaan ja kirjoittelemaan kotitöiden jälkeen. Nyt vielä muutama (huonolaatuinen) video viime päiviltä.