Jep.
Meillä asuu melkoisen innokas askartelija.
Pienempänä hän sai riipoa paperille vahaliiduilla ja vesiväreillä,
ja väritellä omia värityskuvakirjojaan.
Sittemmin innostus on vain kasvanut, ja taidotkin hiukan kehittyneet,
ja olemme yhdessä muutamia kertoja askarrelleet hiukan jotakin.
Vähän mitä nyt äiti milloinkin keksii ja jaksaa ideoida.
Viimeaikojen vartolomaalauskuvia suihkuhuoneesta
en viitsi julkaista edes rajattuina tai sensuroituina,
mutta on ihanaa nähdä lapsen riemu ja tohkeus kun hän saa maalailla
omaa ihoaan tai äidin käsiä, jalkoja tai kasvoja.
Ja tuo kehomaalaus on niin valtavan helppo ja kiva toteuttaa
aina silloin tällöin kylpypäivinä.
Nämä maalailut on tehty kasvovärejä käyttäen.
Siellä on välillä sitten voitu taiteilla käden- ja jalankuvia. :)
Kaikki aika vanhoja, viime vuoden puolelta.
Näissä sitten onkin käytetty ihan perus-vesivärejä.
Siis se sellainen kolme pääväri-napin systeemi.
Niistä sitten sekoittamalla tehty vastavärejä.
Mielestäni monet lapsille myytävät vesivärit ovat niin huonolaatuisia,
että paperille jää kovin hailakat jäljet
vaikka väriä koittaisi siveltimeen saada kuinka.
Näistäkin todella kauan jo aikaa.
Tämä tehtii syksyllä, enkä ole aivan varma julkaisinko jo aiemmin,
mutta nyt on luvassa yksi ilmainen uusinta. :)
Tästäkin on jo tovi aikaa.
Late Lammas-innostuksen myötä askarreltiin lampaita laitumelle.
Ajattelin että tämä pitäisi tehdä kahdessa erässä,
ensin peitevärillä lampaiden hahmot laitumelle,
ja sitten toisella kertaa nuo päät, silmät, korvat ja jalat liimattavaksi.
Touhuhäärätär olikin niin innoissaan,
että tehtiin koko askartelu valmiiksi samalla kerralla!
Mikäs siinä, kun peiteväri kerkesi kuivua,
niin eikun liimaa ja raajoja kehiin vain. :D
(Tässä kohtaa pitää kyllä käydä vähän avautumaan...
Itselläni on sellainen toimintatapa,
että kun lapsen kanssa askartelen niin pyrin siihen,
että lapsi (tietenkin ikä- ja taitotaso huomioiden)
on se joka tekee, ei vanhempi/avustaja/ohjaaja/opettaja...
Toki tietyt asiat tietyssä iässä on liian vaikeita,
mutta aina voi hiukan soveltaa, ja tarvittaessa auttaa.
Hyvin harva lapsi ei nauti siitä kun saa itse tehdä ja toteuttaa itseään,
kokemus omien taitojen riittävyydestä, "Minä itte"-,
ja "Mä osaan!"-riemut on lapselle tärkeitä.
Ja se lapsen innostus valmista työtään esitellessään on liikuttavaa.
Pyrin kannustamaan siihen "Kyllä sä pystyt"-tyyppiseen juttuun,
en rusentamaan sitä innostusta.
Järkyttävänä esimerkkinä EI NOIN-mallista toimi
vuosikausia sitten eräs ohjaaja, joka irroitti lapsen askartelemasta
lumiukosta luudan toisesta kädestä, ja käski kiinnittämään toiseen käteen.
Niin kuin se mallissa oli.)
Tässä maalasimme ulkoillessa kerättyihin lehtiin peiteväreillä,
ja painoimme sitten niitä tuohon kartongille.
Nämä kissa-askartelut tehtiin muutama kuukausi sitten
ihan äkkiseltään jokin ilta,
kun koitin laittaa ruokaa ja lapsi killui kintuissa kiinni.
Piirtelin pallot ja kolmiot, leikkasin ne,
ja annoin lapsen liimailla.
Hän oli niin innoissaan liimaamisesta
ettei kerennyt yhtään asetella kissoja.
Into oli kova ja tein vielä yhden,
ja sitä hän sitten jo asettelikin.
"Äiti tekee kisshalle viikket!"
Annoin pienikärkisen mustan tussin,
ja neiti piirteli kissalle viiksikarvat. :)
Tämä taideteos on todella vanha.
En edes muista koska tämä on tehty.
(Enkä viitsi hiipparoida katsomaan,
siinä takana on kyllä nimi ja päiväys,
mutta teos on lapsen omassa huoneessa hyllyllä,
ja lapsi on huoneessaan päiväunilla.
Tämä on siis taulupohjaan maalattu peiteväreillä.
Tämä pupu tehtiin jokin aika sitten.
Kylpypäivänä taas oli niitä kehomaalauksia kylppärissä,
ja silloin teimme nuo lapsen jalkapohjien kuvat kartongille.
Seuraavana päivänä pääsimme repimään pumpulia ja
liimaamaan sitä kertakäyttölautasille.
Ajattelin että tuo liimaushomma on niin suuritöistä
alustojen ollessa noin isot,
että tehdään osa ja jatketaan josku toiste kun taas innostaa.
No eikä mitä, eihän pirpanalta se into hiipunut,
niin saimme taas koko työn kerrasta valmiiksi.
Silkkinauhaa viiksiksi ja napit nenäksi ja silmiksi,
valmis! :)
(Onneksi meillä on tuo kiviuuni,
niin paksu ja painava kun tämä onkin,
sen sai näppärästi ja nopeasti kuivaksi lämpöisen uunin päällä.)
Sitten näitä vessapaperihylsyjä! :)
Ensin tehtiin nämä pöllöt.
Kaikki samalla kertaa koska innostus oli valtaisa.
Kovin nuhjuisiksi nuo ovat jo menneet,
niillä on pajon leikitty.
("Minä ota minu viäheen unikaverrhikssi komme pöhhöä!")
Norsut olivat myös kova innostus jossakin vaiheessa.
Ja vielä viimeisimpänä (ennen uusia seuraavia),
tänä aamuna tehty koira.
Touhuhäärätär on innostunut Ryhmä Hau-koirista,
ja aamulla jo ennen aamupalaa kaiveli askartelutarvike-laatikkoaan.
Ajattelin että mikäs siinä,
tehdään aamupalan jälkeen koira.
Ja vaikkei tämä nyt Paw Patrol-esikuvaansa kovasti muistutakaan,
niin melkoisen suloinen siitä mielestäni tuli!
