Melkosta lentoo on taas ollu, vaikkei mitää o aikaa saatukaa.
Plikka senku kasvaa ja äiti koittaa pysyä vauhdissa mukana.
Tää villatakki (joo, myös nuo sukat) on mun itte neuloosoima. Ajalta jo kauan ennen raskautta, halusin yrittää ja opetella neuloon villatakin, ja aattelin et järkevämpää lähtee kokeilee lapsen kokosta, ettei tunnu nii toivottoman loputtomalta ikuisuus-projektilta. Takki valmistu, ja pakkasin sen huokausten saattelemana vaatehuoneen perälle laatikkoon. Silloin kun oli todennäiköisintä ettemme voi koskaan edes yrittää lasta. Nyt saan pukea tuon samaisen villatakin oman rakkaan tyttäreni ylle. Kyyneleet valui poskille kun ensimmäisen kerran tyttö oli villatakki yllään. Jokin siinä on niin valtavan liikuttavaa ja koskettaa syvältä, oma lapsi, itsetekemässäni vaatteessa. Ehkä myös nuo tietyt asiat menneisyydestä vaikuttavat että liikutus on niin suuri. No, nyt olen valtavan kiitollinen, että saan olla äiti juuri tälle maailman ihanimmalle tytölle. <3
Raskausajan jälkeen sitten neulomukseni onkin ollut hyvin vähäistä.
Eipä ole paljon vapaa-aikaa ollut...
Kuitenkin nämä sukat sain tikuteltua valmiiksi.
Muista kuulumisista sen verran, että kiinteitä ruokia on aloiteltu, ja hyvin uppoaa. :)
Peruna, kesäkurpitsa, bataatti, parsakaali, kukkakaali ja porkkana on kaikki kelvanneet melko hienosti. Suuta auotaan lähestyvälle lusikalle ja tyytyväisenä syödään. Välillä toki on kiva purskauttaa soseet suupielistä ulos, tai hiukan päristellä, onhan se niin kiva katsoa kun ruuat lentelevät pisin pöytiä.
Niin tosiaan. Se Picasso.
NOH.
Eräänä päivänä äiti hetken mielijohtesta teippäsi taiteilijalle paperin pöytään,
tarjoili värit valmiiksi, ja sanoi että antaa mennä.
Magneetilla jääkaapin oveen? Seinälle kehyksiin? Nykytaiteen Museoon? Kiasmaan?
"Kylpypäivä, ja kittan viiktet!
Äiti vaa notti minu tähä lavuaaliin
ja itte talttee tämäki petemine hoitaa."
Pitkän ajan jälkeen ajattelimme taas lämmittää hiukan. Vaikka kovin varovaisesti aloittelimme ihan niinkuin pitää, niin sieltähän ne pöllähti savut sisälle, niinkuin odottaa saattoi. :/ Tyttösen kanssa pihalle ja läpiveto huusholliin. Evakkoon lähdettiin vaikkei tilanne onneksi mikään älyttömän paha ollutkaan, en vain halunnut pitää lasta sellaisessa hajussa yötä, ja tietysti oma migreeni jyskytteli päätä.
Nyttemmin ollaan jo saatu sujuvasti poltettua tulta takassa,
ja savutkin ovat osanneet mennä hormia pitkin piipun kautta ulos. :)
Tykkään valtavasti tuosta takkatulesta, se on syysiltoina ja pimeinä
ja kylminä talvipäivinä valtavan ihana!
Mummi piristi päivää hokkuspokkus ruusuilla ja mansikoilla.
Iha noi vaa, yhtäkkii yllättäi!
Njaaha, pyykkikone piippaa, mä mene ripustelee potkareita ja leggareita ja housuja ja bodyja ja sukkiksia ja sukkia ja ruokalappuja ja pyyheliinoja ja harsoliinoja ja puklurättejä...
