Alakerran remontti on taas hiukan edennyt. Välillä on niin puuduttavaa kun remontissa on sellaisia vaiheita, että tekee valtavan työn joka vie aikaa, mutta selkeitä muutoksia ei kuitenkaan huomaa. Viime aikoina on piikattu. Seinää ja lattiaa. Sitten lattiaa on taas valettu, ja sen jälkeen taas piikattu. Hohhoijjaa. Odottelen ja unelmoin siitä hetkestä kun saamme kantaa sohvan ja mut mööpelit paikoilleen, ja saan hiukan huushollata ja sisustaa.
Siihen nyt vielä on paaaaaaaaaljon matkaa, mutta isimiehen lomaviikon (tai työleirin) jälkeen on pakko todeta, että lopultakin on saatu jotakin oikeasti havaittavaa muutosta aikaan.
Suuret kiitokset mummille Touhuhäärättären hoidosta ja yökylään ottamisista, muuten ei olisi edistystä remontissa tapahtunutkaan.
Siinä se on. Isimiehen seinään piikkaama reikä kaminan hormille.
Sama reikä pikkusen kauempaa, näkyy kokonaan tuo päätyseinä.
Ja taas vähän lähempää kuvaa, kun hormit on asennettu paikoilleen.
Nyt kun kerran tekemään alettiin, niin vasemmalle rakennettiin
kokonaan uusi hormi vastakkaisen pannuhuoneen kattilalle.
Ja taas pikkusen kauempaa kuva, nyt hormit muurattuna piiloon.
Lattiassa ammottaa uusi piikattu reikä jo paikatun viereen;
kiitos 60-luvun bitumivillityksen ja huokoisten valujen. *awink awink* ;)
Tässä sitten näkyykin tuo tummempi alue lattiasta, se on kaikki uudelleen valettua.
Ja sitä ennen piikattua...
Ja sitä ennen piikattua...
Meikävaimo on ahkeroinut seinän raidoituksessa. Voi huhhuh. Mikäs se sileää tasaista seinää maalatessa, mutta tuollainen rapattu on pikkusen eri juttu... Erityisesti jos haluaa siihen kuvioita...
Seinistä on purettu kiskoilla kulkenut liukuovi, ja näitä levyjä riittää...
...ja näitä lautojakin riittää...
Tarveaineet valmiiksi...
Viimeisimpänä virityksenä pääsimme levyttämään seinää.
Kun aamulla säntäsimme kauppaan hakemaan sopivan kokoisia ruuveja, niin en olisi kyllä millään uskonut, että vielä saman päivän iltana tilanne on se, että olemme rakentaneet seinään koolaukset, asentaneet niihin levyt, ja vieläpä maalanneet ne levyt!
Paljon on vielä tekemistä ennen sitä mööpelöintiä...
Eikä niistä tekemisistä vähäisimpänä siivoaminen.
Tässä tuon violetin ikkunalaudan ylätaso näyttää harmahtavalta.
Se on sitä piikkauksen antamaa pölykerrosta...
Ja sitä on KAIKKIALLA!
Ja sitä on KAIKKIALLA!
Vaikka kaikki on ihan huiskinhaiskin vinksinvonksin ja järkyttävän näköistä ja sekaista vielä tässä vaiheessa, ja tulee ottamaan vielä aikaa ja voimia ennen kuin todella ollaan siinä sisustusvaiheessa, niin olen kyllä erittäin tyytyväinen ja hyvillään, että isimiehen kanssa päätimme tähänkin projektiin lähteä. Ja eipä tässä muuta voi ollakaan, kun kuitenkin olemme kaiken tehneet itse, suunnittelusta toteutukseen. On ollut niin mukava yhdessä näitä kaikkia pähkiä, kun kumpikin kuuntelee toisen ideoita ja maku käy yhteen, kumpaakin miellyttää samankaltaiset jutut.
Kun remontin keskeltä uupumuksessa viestittelimme erään ystäväni kanssa, niin hän sanoi niin ihanasti että; "Kaikki tulee näyttämään niin hienolta! Kun tietää että te sen teette, niin oon varma että tulee olemaantosi nättiä." Kiitokset kauniista sanoistasi Hanna.
Tänään illalla vielä lattiaan suolahappopesu, ja huomenissa sitten tartuntapohja ja sen jälkeen tasoite.
Urakka jatkuu.
