Helpotuksen huokaisu.

Vaikeita ja pelottavia kuukausia takana, mutta nyt rakas pieni sylissä. 
Vanhemmat kiitollisia ja onnellisia kun kaikesta selvittiin, 
isosisko ihmeissään ja hellänä hoitoapuna. 
Kiitokset arjessa apuna olleet ja pahimman peloissa myötäeläneet. 
Nyt voidaan huokaista helpotuksesta. Meitä on neljä.

Touhuhäärättären temmellystila

Niin se vaan on, että vaikka joskus lapsen kanssa ährätessä 

päivät tuntuvatkin hetkittäin pitkiltä,

niin viikot ja kuukaudet kuluvat nopeasti,

ne vain lipuvat ohitse.

Ei sitä ajankulua siinä huomaa kun jotenkin kaikki on aina 

vähän sitä samaa kiireistä arkea,

mutta kun sitten katsoo taaksepäin, 

huomaa miten moni asia onkin oikeastaan muuttunut.

Noh, vapaa-aikaa ja omaa aikaa ei oikein tunnu koskaan löytyvän,

se on ainakin yksi juttu joka on pysynyt samana ja muuttumattomana pidempään.

Nyt kuitenkin lapsen nukkuessa päiväuniaan, 

isimiehen nukkuessa yövuoron univelkojaan,

pyykki- ja tiskikoneiden louskottaessa taustalla,

voin hetkeksi istua alas 

ja koittaa saada jotakin postausta taas aikaan.

Räpsyttelin kameraa alakerrassa 

ja sain kuin sainkin kuvia koneelle asti,

jotenka esittelyvuoroon pääsee leikkitila.

Touhuhäärätär viihtyy vallan mainiosti tuolla,

eikä välillä malttaisi lainkaa pois.

Minustakin on ihanaa kun on tila 

jossa saa levittää lelut ympäriinsä, 

eikä niitä tarvitse aina iltaisin siivota pois 

jottei ketään astu päälle yön aikana.

Saa tehdä vähän mitä milloinkin mieli tekee, 

leikkiä tai pelata, askarrella tai lukea...

Askartelunurkkauksessa vietämme aika paljon aikaa.

Touhuhäärä on todella innokas askartelija,

malttaa istua pitkiäkin aikoja paikoillaan 

kun askartelu on hänelle niin mielekästä puuhaa.

Sujuu hienosti helmien pujottelu ja saksetkin pysyvät käsissä.

Eilen harjoiteltiin hiukan ympyrän leikkaamista,

yllätyin miten se todella onnistui pienellä avustuksella niin hyvin,

että ympyrät olivat ympyrän muotoisia, 

eivät kuin mitä hyvänsä hukkapaloja roskista.

Välillä tehdään värityskirjoja tai piirretään, 

joskus liimaillaan kiiltokuvia tai laitellaan tarroja omaan vihkoon.

Välillä sitten laitetaan ruokaa.

Tykkään mieluummin ostaa ruokaleikkien ruuat kankaisina tai puisina,

 kuin muovisina. Ja onhan nuo kovin söpöjäkin. :)

Tässä keittiössä on aina katettuna herkut pöytään.

Usein myös kananmunat kiehuvat liedellä,

ja uunissa paistu kakku ja pipareita.

Kananmunien kuoret siististi kennossa... :)

Master Chef Junior ruuanlaittopuuhissaan...

Tuossa huoneen vasemmanpuoleisen seinän yläreunassa on tuo hylly, 

kun halusin paikan leluille jotka eivät ole niinkään käytössä vaan koristeina.

Kesken imuroinninkin pitää välillä hiukan lisätä mausteita keittoon.

Tuosta kirjahyllystä löytyy pelit ja kirjat,

leluastiat, Pet Shop-hahmot ja kirjainpalikat...

Joitakin leluja myös, muumitalo ja muumien laiva,

sekä ihana pino söpöjä pieniä matkalaukkuja.

Keinuhevonen kannustetaan laukkaan joka kerta,

ja toisinaan ajellaan hiukan myös autolla.
Se onkin vallan hienoa vuosikertaa, enomieheltä peritty. :)

(Sääli kun en huomannut ottaa siitä parempaa kuvaa)

Tässä näkyy tuo toinen kuvatapetti jonka valitsimme,

 se sopii mielestäni kivasti tuohon, ja antaa vähäsen väriä 

ja valoa ja eloa muuten hiukan kolkkoon tilaan.

Samoin kyllä tekevät nuo ihanat nappimatot,

voi miten lämpimät ja pehmeät ne ovatkaan 

pienen leikkijän pepun alla

kun välillä kootaan palapeliä tai leikitään jotakin lattialla.

Piti oikein ostaa kolme kappaletta 

niin sai koko huoneen lattian yhtenäiseksi. :)

Sitten vielä jotakin hiukan liikuttavaa joka ansaitsee ihan oman huomionsa. :)

Muistan miten äitini osti minulle Sylvanian Families-nalleperheen

 ja jotakin huonekaluja heille kun olin pieni.

Voi miten kiva niillä oli leikkiä.

Alkukesästä pyöräilimme Touhuhäärättären kanssa kaksin kauppaan, 

jahän sai valita itselleen oman 

Sylvanian Families-hahmoperheen ja muutamia huonekaluja.

Mukaan lähti pupuperhe ja keittiötarvikkeet, sekä wc-tarvikkeet. :)

Hankin myös aloitussetti-talon ja myöhemmin sitten 

toisen hiukan suuremman talon johon mahtuu koko perhe huonekaluineen. 

Tuon aloitussettitalon saa liitettyä tähän uuteen taloon, 

ja se olikin syy miksi valitsin juuri tämän talon.

Lisäksi valitsin myös joitakin uusia huonekaluja.

Koitin saada räpsittyä joitakin kuvia pupuperheen uudesta talosta ja sisustuksesta,

hivenen heikolla menestyksellä tosin, 

mutta kyllä tuosta nyt hiukan näkee ja saa kuvaa kyseisestä porukasta.

Tämä setti on ollut kovin mielenkiintoinen ja viihdyttävä,

ja sen parissa on istuttu leikkimässä pitkiä aikoja...

...sekä äiti, että tytär... :)

Hauskaa kun on joku tuommoinen tuotesarja 

joka on säilynyt samanlaisena niin pitkään, äidiltä tyttärelle. 

Varsinkin kun menivät mokomat muuttamaan niiden My Little Ponyjenkin ulkomuotoa...

Olemme vielä koittaneet nauttia niistä sateettomista hetkistä joita on saatu.

Isimiehen rakentama hiekkalaatikko on ollut ahkerassa käytössä,

kiitokset enomiehelle ja vaarille hiekkakuormasta!

Alakerran pikkuinen eteisvälikkö ja räpsyjä sieltä täältä

Mainitsinkin viime postauksessa miten se alakerran pieni eteishuone otti remontin suhteen kohtuuttoman paljon aikaa kokoonsa nähden. Pelkästään tuollaisen epätasaisen seinän maalaaminen oli ihan tavattoman aikaavievää hommaa. Hetkittäin piti hakea jopa ihan vesiväripensseliä avuksi, että sai kaikkiin syvimpiinkin koloihin maalia ja pinnasta tasaisen näköisen. Kuitenkin nyt valmiiksi maalattuna se on ihan hyvän näköinen, kannatti nähdä vaivaa. Vielä tuon toisen oven maalaamisen ja sitten niitä listoja ja kotelointeja sun mitälie muita hommia vaatii tämäkin "pikkuhuone", mutta ei enää ihan valtavaa urakkaa tässäkään.

Tuo "tiiliverhoiltu" ovi oli melkoinen katastrofi. Meinasimme ensin maalata senkin, mutta siinä oli jotakin ruuvin reikiä ja muita jälkiä, ja olisi vaatinut kittaamista ja hiomista. Onneksi muistin tuon D-C-Fix-tapetin jota joskus ostimme tarjouksesta, sillä sai hyvin tuunattua hiukan persoonallisempaan tyyliin tuonkin oven. Maalasin vain saranat ja kahvan. Hivenen haasteellinen se oli laittaa, mutta yllättävän tasaiseksi sain lopputuloksen kun ei siihen jäänyt lainkaan ryttyjä tai kuplia. Aiemmin laitimme isimiehen kanssa tuota D-C-Fixiä yhteen pöytään, ja silloin se tuntui niin tuskaiselta, että tuumasin ettei enää koskaan mitään vastaavaa. Noh, pitipä sitten kuitenkin joutua samoihin hommiin uudelleen, mutta ollaan kyllä tyytyväisiä lopputulokseen.

Hiukan pieniä sisustus-/somistusjuttuja tuohonkin tilaan...

...ja hiukan sisustusjuttuja muistakin tiloista...

Leffahuoneesta;

Minun ompelukulmauksestani;

Sekä vielä pari hassua Touhuhäärättären leikkitilasta;

Tuon kellon muuten tuunasin, se tilattiin ja oli mennyt kuljetuksessa iha säpäleiksi. Aikani sitä sitten katselin ja harmittelin, mutta sitten tartuin pikaliimaan ja kimallepurkkiin, ja tuollainen siitä tuli.

Laittelen tuosta leikkitilasta vielä ihan oman postauksensa erikseen kun saan räpsittyä kuvia kameraan ja siirrettyä ne koneelle.

Leffahuoneessa mööpelit pyöri ympyrää...

Leffahuoneen sisustus osottautui hieman haasteelliseksi. Mitään uusia huonekaluja emme sinne siis hankkineet, niitä oli valmiiksi jo siinä määrin, että millekään ei oikein tuntunut olevan tarvetta. 

Noh, kahden sohvan ja muutamien emännän epämääräisten sisustussysteemien mahduttaminen tuohon tilaan siistin ja fiksun näköisesti vaati pientä karuselli-tyyppistä pyöritystä.

Toisella laidalla huoneen pitkää sivua on patteri, ja toisella sitten se virittelemämme kuvatapetti.

Toinen sohvista on niin iso, että se juuri ja juuri mahtuu huoneeseen poikittain. Emme halunneet laittaa sitä poikittain huoneen etuosaan, koska tahdoimme että huoneeseen pääsisi kulkemaan kummastakin päädystä. Niinpä sitten pienempi musta sohva sai paikkansa huoneen etuosasta poikittain, tukkimatta kulkua huoneeseen siitä vierestä. Emme olleet oikein innostuneita sijoittamaan suurta harmaata sohvaa patterin eteen, joten laitimme sen tapettiseinän puolelle.

 Aikamme siinä sitä huoneen sisustusta katseltuamme jäimme harmittelemaan kun niin iso osa tapetin kuvasta peittyy sohvan taa. Eikus pyörittämään! Harmaa sohva patterin eteen! Sitten pitikin musta sohva siirtää pääty vasten toista seinää, muuten olisi mustalla sohvalla leffan seuraaminen ollut vähän  kuin leffateatterissa sen koripalloilijan takana, harmaa sohva ja siinä istuvat olisivat olleet edessä ja peittäneet valkokankaan.

Samasta suuntaa kuvattuna kuin ylempi, eri seinältä vain.

Vastakkaisesta suunnasta kuvattuna kuin ylempi.

Niiiiiin. Kyllähän se kuvatapetti nyt näkyy paljon kivammin, mutta voi pläääh... Ei vaan tunnu enää yhtään hyvältä idealta tämä... Patterin eteen jyrätty sohva vei huoneesta enemmän tilaa. Lisäksi nyt huoneeseen ei päässyt suoraan vaan piti kiertää sen mustan sohvan toiselta puolelta, kaminan ohitse. Vilkkaan Touhuhäärättären kanssa tämä tuntui olevan ehdottomasti vaihtoehto EI, vaikka suoja kaminan eteen laitetaankin. Jotenkin alkoi tuntua että se alkuperäinen viritys oli sittenkin kaikkein parhain. Pyöriteltiin kaikki takaisin, ja siinä ne ovat nyt sitten jököttäneet aloillaan siitä asti.

Ne emännän epämääräiset sisustussysteemit vielä hetkittäin hiukan kuljeskelevat ja vaihtelevat paikkojaan keskenään, mutta melko hyvin tuntuvat nekin jo asettuneen aloilleen.

Nyt olisi vielä edessä se kaminan asennus, sähkökaapelin koteloiminen, listojen laittaminen, sähköjen kytkentä, lamppujen asentaminen, ikkunalistojen laitto ja mahdollisesti pimennys- tai muiden verhojen laittaminen. Sitten on lopultakin alakerta tuolta osin valmiina.

Niin juu!

Mainitsin edellisessä postauksessa siitä maalausurakasta.

Juu-u.

Se patteriseinähän maalattiin ensin raidalliseksi.

Sitten todettiin ettei kuitenkaan, ja maalattiin valkoisella yli.

Kolmeen kertaan ennen kuin saatiin tasaisen sävyiseksi...

No, onpahan nyt sitten maalisutia heiluteltu oikein urakalla!