Alakerran pikkuinen eteisvälikkö ja räpsyjä sieltä täältä

Mainitsinkin viime postauksessa miten se alakerran pieni eteishuone otti remontin suhteen kohtuuttoman paljon aikaa kokoonsa nähden. Pelkästään tuollaisen epätasaisen seinän maalaaminen oli ihan tavattoman aikaavievää hommaa. Hetkittäin piti hakea jopa ihan vesiväripensseliä avuksi, että sai kaikkiin syvimpiinkin koloihin maalia ja pinnasta tasaisen näköisen. Kuitenkin nyt valmiiksi maalattuna se on ihan hyvän näköinen, kannatti nähdä vaivaa. Vielä tuon toisen oven maalaamisen ja sitten niitä listoja ja kotelointeja sun mitälie muita hommia vaatii tämäkin "pikkuhuone", mutta ei enää ihan valtavaa urakkaa tässäkään.

Tuo "tiiliverhoiltu" ovi oli melkoinen katastrofi. Meinasimme ensin maalata senkin, mutta siinä oli jotakin ruuvin reikiä ja muita jälkiä, ja olisi vaatinut kittaamista ja hiomista. Onneksi muistin tuon D-C-Fix-tapetin jota joskus ostimme tarjouksesta, sillä sai hyvin tuunattua hiukan persoonallisempaan tyyliin tuonkin oven. Maalasin vain saranat ja kahvan. Hivenen haasteellinen se oli laittaa, mutta yllättävän tasaiseksi sain lopputuloksen kun ei siihen jäänyt lainkaan ryttyjä tai kuplia. Aiemmin laitimme isimiehen kanssa tuota D-C-Fixiä yhteen pöytään, ja silloin se tuntui niin tuskaiselta, että tuumasin ettei enää koskaan mitään vastaavaa. Noh, pitipä sitten kuitenkin joutua samoihin hommiin uudelleen, mutta ollaan kyllä tyytyväisiä lopputulokseen.

Hiukan pieniä sisustus-/somistusjuttuja tuohonkin tilaan...

...ja hiukan sisustusjuttuja muistakin tiloista...

Leffahuoneesta;

Minun ompelukulmauksestani;

Sekä vielä pari hassua Touhuhäärättären leikkitilasta;

Tuon kellon muuten tuunasin, se tilattiin ja oli mennyt kuljetuksessa iha säpäleiksi. Aikani sitä sitten katselin ja harmittelin, mutta sitten tartuin pikaliimaan ja kimallepurkkiin, ja tuollainen siitä tuli.

Laittelen tuosta leikkitilasta vielä ihan oman postauksensa erikseen kun saan räpsittyä kuvia kameraan ja siirrettyä ne koneelle.

Leffahuoneessa mööpelit pyöri ympyrää...

Leffahuoneen sisustus osottautui hieman haasteelliseksi. Mitään uusia huonekaluja emme sinne siis hankkineet, niitä oli valmiiksi jo siinä määrin, että millekään ei oikein tuntunut olevan tarvetta. 

Noh, kahden sohvan ja muutamien emännän epämääräisten sisustussysteemien mahduttaminen tuohon tilaan siistin ja fiksun näköisesti vaati pientä karuselli-tyyppistä pyöritystä.

Toisella laidalla huoneen pitkää sivua on patteri, ja toisella sitten se virittelemämme kuvatapetti.

Toinen sohvista on niin iso, että se juuri ja juuri mahtuu huoneeseen poikittain. Emme halunneet laittaa sitä poikittain huoneen etuosaan, koska tahdoimme että huoneeseen pääsisi kulkemaan kummastakin päädystä. Niinpä sitten pienempi musta sohva sai paikkansa huoneen etuosasta poikittain, tukkimatta kulkua huoneeseen siitä vierestä. Emme olleet oikein innostuneita sijoittamaan suurta harmaata sohvaa patterin eteen, joten laitimme sen tapettiseinän puolelle.

 Aikamme siinä sitä huoneen sisustusta katseltuamme jäimme harmittelemaan kun niin iso osa tapetin kuvasta peittyy sohvan taa. Eikus pyörittämään! Harmaa sohva patterin eteen! Sitten pitikin musta sohva siirtää pääty vasten toista seinää, muuten olisi mustalla sohvalla leffan seuraaminen ollut vähän  kuin leffateatterissa sen koripalloilijan takana, harmaa sohva ja siinä istuvat olisivat olleet edessä ja peittäneet valkokankaan.

Samasta suuntaa kuvattuna kuin ylempi, eri seinältä vain.

Vastakkaisesta suunnasta kuvattuna kuin ylempi.

Niiiiiin. Kyllähän se kuvatapetti nyt näkyy paljon kivammin, mutta voi pläääh... Ei vaan tunnu enää yhtään hyvältä idealta tämä... Patterin eteen jyrätty sohva vei huoneesta enemmän tilaa. Lisäksi nyt huoneeseen ei päässyt suoraan vaan piti kiertää sen mustan sohvan toiselta puolelta, kaminan ohitse. Vilkkaan Touhuhäärättären kanssa tämä tuntui olevan ehdottomasti vaihtoehto EI, vaikka suoja kaminan eteen laitetaankin. Jotenkin alkoi tuntua että se alkuperäinen viritys oli sittenkin kaikkein parhain. Pyöriteltiin kaikki takaisin, ja siinä ne ovat nyt sitten jököttäneet aloillaan siitä asti.

Ne emännän epämääräiset sisustussysteemit vielä hetkittäin hiukan kuljeskelevat ja vaihtelevat paikkojaan keskenään, mutta melko hyvin tuntuvat nekin jo asettuneen aloilleen.

Nyt olisi vielä edessä se kaminan asennus, sähkökaapelin koteloiminen, listojen laittaminen, sähköjen kytkentä, lamppujen asentaminen, ikkunalistojen laitto ja mahdollisesti pimennys- tai muiden verhojen laittaminen. Sitten on lopultakin alakerta tuolta osin valmiina.

Niin juu!

Mainitsin edellisessä postauksessa siitä maalausurakasta.

Juu-u.

Se patteriseinähän maalattiin ensin raidalliseksi.

Sitten todettiin ettei kuitenkaan, ja maalattiin valkoisella yli.

Kolmeen kertaan ennen kuin saatiin tasaisen sävyiseksi...

No, onpahan nyt sitten maalisutia heiluteltu oikein urakalla!

Kellarista harraste- ja oleskelutilaa, pala kerrallaan.

Vielä muutamia viikkoja sitten muistan ajatelleeni,että tästä ei tule ikinä valmista.

Nyt kuitenkin pikkuhiljaa on alkanut näyttää huomattavasti lohdullisemmalta,

jopa siltä, että mieleeni on kuin vähän varkain hiipinyt ajatus meistä viettämässä elokuvailtaa alakerrassa ensi talvena. Matkaa siihen on kyllä vielä, muttei enää niin toivottoman pitkästi.

Ihan tosissaan näyttää siltä, että tästä jonakin päivänä saadaan vielä valmista.

 

Alakerran pieni eteishuone otti käsittämättömän paljon aikaa kokoonsa nähden. Lattiassa oli "pientä pintaremonttia" vaativia koloja, ja kun olimme viikkotolkulla ähränneet leffahuoneen lattian kanssa, oli kummaltakin jo voimat melko lopussa. Koska tila on pieni ja hyvin vähäisellä rasituksella huonekalujen suhteen, päätimme hiukan oikaista ja olla piikkaamatta sitä auki ja sementoimatta uudelleen umpeen. Kuitenkin edellisten asukkaiden jäljiltä siinä oli tasoite, niin päätimme vain tasoittaa kauneusvirheet ja maalata lattian.


Lisähaastetta antoikin sitten vihoviimeinen viritys; kaminan taakse jäävä seinä. Isimieshän tuonne muurasi uudet hormit ja viritteli ne kaikki kuntoon. (Kuvia siitä projektista löytyy jos haluaa kurkata pari postausta taaksepäin) Mietimme eri vaihtoehtoja, ja päätimme lähteä niistä verhoilukiveen, se kun miellytti ulkonäöltään kumpaakin meistä eniten. Ei kovasti miellyttänyt miltään osin enää siinä vaiheessa kun koitimme saada sitä viriteltyä seinään. Hohhoi. Epätasainen pinta johon kiinnittää, ja epätasaiset levyt joita kiinnittää. Virittelepä siinä sitten sellaiset saumaukset että tarttuu ja mielellään pysyy myös. Lisähaastetta antoi kolot ja urat kivien välissä, emmehän toki halunneet valkoisen laattaliiman tursuavan tummien kivien väleistä valmiissa seinässä. Noooh, pikkuhiljaa... Kyllä se siitä alkoi kohota.

 

Sitten niihin kivilevyihin piti saada jollain ihmeen tavalla sopivaan kohtaan sopivan kokoista reikää kaminan hormille, tuhkaluukulle, kondenssivedenkerääjälle ja ilmastointiräppänälle.

  

Hämmentävää kyllä, tästä kaikesta kuitenkin kaksistaan selvittiin, ja nyt seinä on valmiina ja kamina vain asentamista vaille.

Siinä aiemmassa postauksessa kerroinkin myös sen yhden väliseinän levyttämisestä ja maalaamisesta.

Kun saimme sovittua taas mummia lapsenvahtihommiin, pääsimme isimiehen kanssa tapetointiurakkaan. Kumpikaan meistä ei ole koskaan aiemmin tapetoinut mitään, ainoastaan yläkertaa remontoidessa minä hiukan autoin mummia pitämällä hetken jotakin vuotaa toisesta päästä. Jep jep, otimmekin sitten ensitöiksemme melkoisen haasteen...

 

Halusimme kahdelle seinälle maisematapetit jotta sinänsä hiukan kolkkoon tilaan saataisiin lisää valoa, väriä ja kodikkuutta. Huonekorkeuden ollessa tavanomaista hiukan matalampi, meidän piti leikata vuodista osa pois, mallailla tapetin kuvaa ja mittailla mikä olisi sopiva kohta keskisaumalle.

Ja pitää tarkkaa lukua vuodista, jotta rakennamme tuon "seinäpalapelin" eri palaset oikeaan järjestykseen. :)

Pala kerrallaan ja kyllä se vain lopulta valmiiksi saatiin, jopa kaikki kuvat oikeassa järjestyksessä!

Sitten seurasi maalaamista ja oikein urakalla, koska kaiken ähräämisen jälkeen muutimme kuitenkin vielä kertaalleen suunnitelmia. Laittelen uutta postausta ja kuvia hetimmiten jahka kerkiän.