perjantai 3. huhtikuuta 2015

Mäntymetsästä kuuluu kummia


Talomme takana reippaasti rehottava männikkö on saanut ahkerat siistijät riesakseen.
Reilun 30 vuoden ajan tuo metsikkö on saanut kasvaa ja rehottaa, mutta nyt sellainen touhu loppu!
Isimies on kaatanut sieltä huonompikuntoisempia puita. Tarkoitus on harventaa melko rankalla kädellä, sovimme jättävämme vain parempikuntoiset puut, ja ne jotka eivät ole liian lähellä ulkovajaa. Noh, eipä tuolla niitä hyväkuntoisia montaa ole. Onneksi sieltä seasta löytyy muutama itsekseen levinnyt ja kasvamaan lähtenyt pihlaja, ja vaahtera. Osa niistäkin karsitaan pois, mutta muutamia jätetään, ja jotakin uuttakin istutetaan. Melkoinen urakka tuossa on, metikkö on niin villiintynyt. Kaikenlaista piikkipensaikkoa tuolta pyrkii pystyyn koko metsäalueelta, mutta varmasti siitä saa melko kivan kun vaan jaksaa ahkeroida.




Pappa on ollut auttelemassa halkelemishommissa. Tuosta saa lämmityspuuta ensi talveksi. :)




Pikkuneiti se kasvaa vaan. Kovasti jo seurustelee ja hymyilee, joskus hiukan vahingossa nauraakin. Valloittavan herttainen hymy. 




Neuloin raskausajan loppupuolella tuollaisen sukkapussukan vauvalle makuupussiksi. Tein myös toukkapussin, mutta siitä tyttö on jo kasvanut ulos. Tämä suursukka sentään menee vielä jonkin aikaa. Tuommoiseen olisi kyllä varmasti ihana itsekin kömpiä unille, ihanan lämpöinen pussukka.




Neuloin myös pari pussilakanaa hiukan pienempiin mittoihin, tyttöä varten. Tässä toinen niistä, tykkään kovasti tuosta kuvasta, ehkäpä pikkutyttökin kun hiukan kasvaa.













Tilasin tytölle H&Mltä vaatteita, pari boleroa, valkoinen ja tumman sininen. Ja niissä on söpöt sydämen muotoiset napit. :)



Harmaan röyhelö-neuletakin...




Sukkahousut ja pari mekkoa. Nuo ylemmässä kuvassa olleet bolerot siis ajattelin näiden mekkojen  kanssa käytettäviksi.




Tripla-pakkauksen yöpukuja. Meillä on vallan käytössä nyt tälläiset nepparihaalari-yökkärit. Muutama haalariyökkäri on kylläkin myös vetoketjullinen.





Vielä viikon verran, niin juhlimme tytön nimiäisiä. Mahtuukohan neiti enää mekkoonsa?! :D Kovin alkaa jäädä pieneksi...
Pitäisi pikkuhiljaa alkaa askarrella jotain leipomisiakin... Huh-hu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti