Alakerrassa on taas koitettu ahkeroida.
Kovista sairasteluista huolimatta...
Jotain vähän on jo saatu aikaankin, mutta kovasti on vielä kesken,
ja ottaa kyllä aikaa ennen kuin edistyy ja valmistuu.
Hetki ja pala kerrallaan,
voimien ja mahdollisuuksien mukaan.
Seinää on jo rei'itetty, ja lattiaa revitty auki.
Ja maaliteloja testattu.
Pihahommissa urakka on edennyt hiukan paremmin.
Ahkeran apulaisen auttamisinnosta huolimatta...
Jokainen haravoitu lehtikasa on juostu ja hypitty läpi ja löllitty levälleen.
Pihastamme tuli yhteensä 5 peräkärrykuormallista lehtiroskaa.
Touhuhäärätär näppäränä toiminnan tyttönä kiipesi aina peräkärrylle,
ja heitteli sieltä lehtiä maahan sitä mukaa
kun äiti koitti saada niitä kerättyä kärryyn.
Kuitenkin lopulta tilanne on nyt se,
että eilen illalla haravoimme viimeiset lehdet,
ja ajoimme nurmialueet kauttaaltaan keräävällä ruohonleikkurilla,
jotenka tänään kun saattaa sadella ensilumi,
jää alle siisti nurmikko.
Noh, ei nyt ihan niinkään,
pihan suuri tammipuu kyllä pitää lujasti kiinni omistaan,
eikä meinaa irrottaa otettaan lehdistään vielä helmikuussakaan.
Niitä kauniin vaaleanruskeita lehtiä liehuu pitkin pihaa
melkeinpä ympäri vuoden,
oli lunta tai ei.
Kuitenkin olemme kaikki kovasti tykästyneet
tuohon suureen pihapuuhun
joka antaa kesähelteellä vähän viilentävää varjoa,
ja jonka juurella on vanha kori johon on istutettu kukkia.
Puu johon nojaa vanhat heinäseivästikkaat
joihin aina talvisin laitamme
lintulaudat ja talipallon,
ja jonka oksilla oravat keikkuvat syömässä terhoja.
Välillä ne kurret änkevät lintulaudoillekin ruokailemaan.
Ja nyt siihen yhdelle oksalle on kiinnitetty myös rengaskeinu,
jossa touhuhäärätär saa killua ja rimpuilla.
Mukavaa talven odottelua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti