Voi että toi äiti menee nii helppoon,
nykki se kuvittelee mun nukkuvan päiväunia takapihan terassilla vaunuissa,
heh-heh, eipä arvannu mitä mää suunnittelin.
Mut ihan ansaitusti ko tuli eilen keskeyttää mun postaukseni.
Juu kuulkaa,
mä menin sit heti kakkosaamupalan jälkee taas sinne keitoille.
ETTE ARVAA MITÄ MÄ NÄIN!
Siälä jokku rupes riahuun, ni sitte se Kahvakuulakala heitettiin sieltä pihalle!
Mää jotenki vähä järkytyin,
mutta oli se kyl ihan hyvä et siihe riehumisee puututtii.
Ehkä toi ny toimii toisille sit semmosena varottavana esimerkkinä,
et kuin siinä si käy jollei opi olemaan.
Mää tapasin yhren mukavan olosen rapurouvan,
jonka kanssa juteltiin vähän aikaa näistä helteistä.
Meillä oli hänen kans saman sävyset asutki.
Nii ja kuulkaa mää näin sen Loikkasammakon, ja nappasin sen puhutteluu.
Se vaa lällätteli,
mä aloin siinä sit sitä vääntää solmuu,
ni tiettekö mitä se teki?!
Se alko sylkee!!!
Oikein kaaressa!
Jokku ne ei vaa millään meinaa uskoo ku niille sanoo.
Mää luulen et jos se jatkaa tommosta,
ni sitä orottaa kyl Kahvakuulakalan kohtalo.
Hei tiättekö sen tunteen,
ku pikkuhousut on menny peppuposkien väliin?
Vähä nihkeetä.
En tykkää.
Mää annoin tänää helpommin periks sen ruuan suhtee,
ja heippasin vaa kavereille.
Huudeltii siinä et nähdään taas.
Mää nappasin muuten pari selfietäki,
laitan neki tähän...
Mää en käsitä kuin toi äiti laitti noi mun
peppuvakohousut toho viälä liahumaa kaikkie naapurien katteltavaks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti