Olen pitkään miettinyt miten kiva olisi neuloa omalle lapselle tilkkutäkki.
Erilaisia värikkäitä kangaspaloja ties mistä,
ja äiti kertoo täkin alla köllivälle natiaiselle mistä mikäkin tilkku on peräisin.
Osa tässä käytetyistä on joitakin vanhoja
lakanakankaita, verhokangasta, pöytäliinaa,
ja muutama sellainen pieni tilkunpala joka on jäänyt jäljelle
kun ostin kankaita ja ompelin touhuhäärälle vaatteita.
Ja osa sitten joistakin vanhoista vaatteista leikattuja.
Perheen pienimmällä oli hauskaa
kun tuollainen kivan värikäs ruutuhyppelyrata ilmestyi olkkarin lattialle
sillä välin kun hän ulkoili isimiehen kanssa.
Melkoinen viuhkaläjä niitä tilkkuja sitten olikin,
ja kyllä, jopa ihan ylimääräisiksi asti.
Keksin pätevän (omasta mielestäni) systeemin
jolla sain kiinnitettyä tilkut sivusaumoista kummallekin puolelle sisävanua
ilman että jälki näkyy toiselle puolelle.
Halusin siis ehdottomasti kaksipuolisen täkin,
ja tilkkuja kiinni pitkin matkaa, en vain sivu- ja päätyreunoista.
Ajattelin että peitto varmaankin kiertää ja vääntää joka suuntaan
ja joka sauma on jostakin mutkalla,
mutta vaikka itse sanonkin, niin yllättävän hyvähän siitä tuli.
Käyttämäni kankaat olivat ihan laidasta laitaan, osa ohuita osa paksuja,
villaa, puuvillaa, silkkiä, trikoota, farkkua...
Onneksi löysin alakerrasta tuon itse tekemäni kanttinauhakiekon,
halusin käyttää sitä tähänkin.
Tein sitä joskus aiemmin neulomiani ruokalappuja varten.
Mutta lopputulokseen olen oikein tyytyväinen,
ja ilmeisesti täkki on myöskin pikkuneidin mieleen.
Kun menin kesken hänen ja mummin leikkien esittelemään valmista täkkiä,
hän tuli heti katsomaan sitä,
hymyillen painoi päänsä sitä vasten
ja kävi kyljelleen makuulle siihen päälle.
Ja nyt täkillä onkin todellinen testi menossa,
iskettiin se touhuhäärän kanssa pesukoneeseen.
O-ou... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti