Oltiin pikkuneidin kanssa syömässä kun näin sivusilmällä takapihalla jotakin outoa lehakointia.
Siinä keskeytyi syömiset melko äkkiä! Kanahaukka siellä nappasi fasaanin ateriakseen.
Vain kolme metriä terassilta ja näky tuommoinen. Ohhoh.
Tästä hurjasta näytöksestä huolimatta uskaltauduin kuitenkin itsekin hetkeksi ulkoilemaan.
Olemme melko ahkerina ulkoilleet tytön kanssa lähes päivittäin, parikin kertaa päivässä. Jos pakkasta on hurjasti ja tuulee kovin, jäämme sisälle leikkimään, mutta olemme kyllä ulkoilleet myös yli 20 asteen pakkasilla. Porukalla asiasta jutellessamme osa on ollut ihan kauhuissaan ja pitää ehdottomana pakkasrajana 10 astetta. Osa sitten ulkoilee itsekin, näyttää mittari mitä hyvänsä. Mielestäni siinä ei ole mitään kauhisteltavaa kun käyttää järkeään ja hoitaa ulkoilut lapsen ehdoilla. Jos pakkasta on reippaasti, puen tytön lämpimästi ja olemme vain lyhyitä aikoja ulkona, ja nekin kotipihassa. Aina on ollut lämpimät sormet ja varpaat sisälle tultaessa. Ja huomasin myös miten se on tehnyt meille kummallekin hyvää, olemme olleet useita viikkoja terveinä pitkän sairastelukauden jälkeen. Flunssakierre katkesi kun aloimme ulkoilla kahdesti päivässä kun tyttö alkoi 10 kk:n iässä kävellä. Lisäksi on karttunut uusia taitoja, hän riisuu itse ulkovaatteensa sisälle tultaessa. (Haalaria ja kenkiä sekä villasukkia lukuunottamatta)
Tällä kertaa jätin kuitenkin neidin isänsä seuraan sisälle, koska pikkuinen on tulossa kipeäksi, kerhossa nuo pöpöt jyllää. :( Itse taas kaipasin hiukan happihyppelyä, migreeni on jyskytellyt jo reilun parin viikon ajan ja lääkkeitä menee taas levykaupalla...
Kävelin rantaan ja nappasin muutamia kuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti