Kuten edellisessä postauksessa kerroinkin, meidän lomasuunnitelmat pienen reissun ja remontoinnin suhteen menivät kaikki uusiksi kun sairastimme koko perhe isimiehen lomaviikon ajan.
Nyt pääsiäispyhien ansiosta saimme taas pidennetyn viikonlopun, ja mummin lapsenhoitoavun vuoksi myös hiukan omaa aikaa. Eli aikaa jatkaa remonttia. Luuliko joku, että aikaa lepäillä..? HAH! Kunpa vain vielä joskus...
Olemme siirtyneet remontoimaan alakertaa (vaikka siis yläkertakaan ei ole vielä lähellekään valmis.)
Melkoista siivousta, järjestelyä, tilan tyhjentämistä, ja pesemistä, ja kaiken sen hässäkän jälkeen lopulta itse remontin ensimmäinen vaihe; maalaaminen.
On ollut ihana (vaikkakin melko raskas ja kiireinen) rupeama joka hetki kun alakerrassa on töitä tehty, siellä kun huomaa niin selkeästi niin suuren eron ja muutoksen. Laittelen myöhemmin uutta postausta ja hieman kuvia remontin tuiskeesta.
Pikkuneiti oli tosiaan mummilassa hoidossa, ja me ahkeroimme kotona.
Tässä muutama kuva illalta kun mummi toi neidin takaisin kotiin, isimies jatkoi alakerran maalausta ja touhuhäärätär kerkesi melkein tunnin ajan leikkiä ennen kuin aloitimme iltapuuhat. Räpsäsin kuvat silloin viikko sitten ajatuksena postata tästä, mutta koko viikko on ollut taas niin kiireinen, että vähäistä vapaa-aikaani en ole halunnut viettää koneen edessä jurottamassa. Nytkin olisin kyllä mieluusti nukkumassa (viime yön unisaldoni on 3,5 tuntia) tai hoidattamassa käsiäni, (sekä tennis- että golfkyynerpäät kummassakin kädessä) mutta koitan nyt raapia tämän kasaan kun siirryttiin jo huhtikuun puolelle. Ja ei, tässä ei ole mitään aprillipilaa, en harrasta niitä(kään).
Siinä on olohuone.
Rahille on ilmestynyt patalappu ja vessan hyllyköstä äidin vartalovoidetuubi.
Tv-tason alakaapeista on valikoitu DVD-levyjä lattialle.
Sohvan tyynyt ja peitto on pöyhitty pehmeiksi.
Kompastusansa-ralliauto on asetettu sohvankulmalle,
ja vauvan vaunut jätetty sakkopaikalle
ja täten liitetty luonnolliseksi jatkumoksi keinun alle.
ja vauva jätetty tarkastelemaan lattia-laminaattia.
Eteisen kenkätelineen kengät ovat hieman lähteneet jaloittelemaan,
ja laatikoston alalaatikko kimpoutunut irralleen,
laatikon sisällön tanssiessa villisti ympäri huoneistoa.
MegaBloks-palikka etsii laumaansa.
Keittiön kauhuja. Patalappujen kokoontumisajot.
Edistyneempien vuosikurssilaisten jalkineiden jaloittelut.
Harja ja putukihveli rientäneet kaapista ottamaan tilanteen hallintaansa.
Leivonta-alusta venyttelemässä ja oikomassa jäseniään
pitkällisen säilytyssijoituksen jälkeen.
Touhuhäärättären oma huone. Hohhoijaa.
Pisteet siitä, että jokainen kirja taitaa olla hyllyssä paikallaan.
(Ei se ihan kaikkee kerkee... EIPÄ JUURI!)
Touhuhäärätär itse.
Kerrottakoon vielä, että meillä oli ennen touhuhäärättären kotiinpaluuta ihan siistiä,
lukuunottamatta keittiön pöytätasoja. Aamulla häthätää imuroin ja moppailin lattiat.
"Kuin muisto vain..."
Osan ajasta touhuhäärä killui kintussani kiinni, ja koska taas oli velvollisuus jonkinasteista ruokaa yrittää vääntää, niin nakkikeiton perunoiden kuorimiset, pilkkomiset, ja nakkien viipaloinnit suoritettiin näin "yhteispelillä".
Taiston tiimellyksessä ja ahdistuksessa syntyi kuitenkin jotain "kaunista".
Touhuhäärättären oma huone siivottiin ja järjestettiin yhdessä. (Ei ihan täysin tasapuolisesti)
Loput uroteot ja -työt suoritin itsenäisesti yksikseni kun touhuhäärätär lopulta antoi periksi Nukku-Matille ja isimies pesi maaliteloja ja -pensseleitä.
Keittiön kauhuja. Patalappujen kokoontumisajot.
Edistyneempien vuosikurssilaisten jalkineiden jaloittelut.
Harja ja putukihveli rientäneet kaapista ottamaan tilanteen hallintaansa.
Leivonta-alusta venyttelemässä ja oikomassa jäseniään
pitkällisen säilytyssijoituksen jälkeen.
Touhuhäärättären oma huone. Hohhoijaa.
Pisteet siitä, että jokainen kirja taitaa olla hyllyssä paikallaan.
(Ei se ihan kaikkee kerkee... EIPÄ JUURI!)
Touhuhäärätär itse.
Kerrottakoon vielä, että meillä oli ennen touhuhäärättären kotiinpaluuta ihan siistiä,
lukuunottamatta keittiön pöytätasoja. Aamulla häthätää imuroin ja moppailin lattiat.
"Kuin muisto vain..."
Osan ajasta touhuhäärä killui kintussani kiinni, ja koska taas oli velvollisuus jonkinasteista ruokaa yrittää vääntää, niin nakkikeiton perunoiden kuorimiset, pilkkomiset, ja nakkien viipaloinnit suoritettiin näin "yhteispelillä".
Taiston tiimellyksessä ja ahdistuksessa syntyi kuitenkin jotain "kaunista".
Touhuhäärättären oma huone siivottiin ja järjestettiin yhdessä. (Ei ihan täysin tasapuolisesti)
Hetken ehdimme ja jaksoimme isimiehen kanssa istua tvn edessä,
mutta väsymys painoi niin kovin, että päätimme itsekin lähteä kohti höyhensaaria.
Huomenna olisi taas tarkoitus jatkaa alakerran remontin parissa.
Kauhistuttaa jo valmiiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti