Vielä muutamia viikkoja sitten muistan ajatelleeni,että tästä ei tule ikinä valmista.
Nyt kuitenkin pikkuhiljaa on alkanut näyttää huomattavasti lohdullisemmalta,
jopa siltä, että mieleeni on kuin vähän varkain hiipinyt ajatus meistä viettämässä elokuvailtaa alakerrassa ensi talvena. Matkaa siihen on kyllä vielä, muttei enää niin toivottoman pitkästi.
Ihan tosissaan näyttää siltä, että tästä jonakin päivänä saadaan vielä valmista.
Alakerran pieni eteishuone otti käsittämättömän paljon aikaa kokoonsa nähden. Lattiassa oli "pientä pintaremonttia" vaativia koloja, ja kun olimme viikkotolkulla ähränneet leffahuoneen lattian kanssa, oli kummaltakin jo voimat melko lopussa. Koska tila on pieni ja hyvin vähäisellä rasituksella huonekalujen suhteen, päätimme hiukan oikaista ja olla piikkaamatta sitä auki ja sementoimatta uudelleen umpeen. Kuitenkin edellisten asukkaiden jäljiltä siinä oli tasoite, niin päätimme vain tasoittaa kauneusvirheet ja maalata lattian.
Lisähaastetta antoikin sitten vihoviimeinen viritys; kaminan taakse jäävä seinä. Isimieshän tuonne muurasi uudet hormit ja viritteli ne kaikki kuntoon. (Kuvia siitä projektista löytyy jos haluaa kurkata pari postausta taaksepäin) Mietimme eri vaihtoehtoja, ja päätimme lähteä niistä verhoilukiveen, se kun miellytti ulkonäöltään kumpaakin meistä eniten. Ei kovasti miellyttänyt miltään osin enää siinä vaiheessa kun koitimme saada sitä viriteltyä seinään. Hohhoi. Epätasainen pinta johon kiinnittää, ja epätasaiset levyt joita kiinnittää. Virittelepä siinä sitten sellaiset saumaukset että tarttuu ja mielellään pysyy myös. Lisähaastetta antoi kolot ja urat kivien välissä, emmehän toki halunneet valkoisen laattaliiman tursuavan tummien kivien väleistä valmiissa seinässä. Noooh, pikkuhiljaa... Kyllä se siitä alkoi kohota.
Sitten niihin kivilevyihin piti saada jollain ihmeen tavalla sopivaan kohtaan sopivan kokoista reikää kaminan hormille, tuhkaluukulle, kondenssivedenkerääjälle ja ilmastointiräppänälle.
Hämmentävää kyllä, tästä kaikesta kuitenkin kaksistaan selvittiin, ja nyt seinä on valmiina ja kamina vain asentamista vaille.
Siinä aiemmassa postauksessa kerroinkin myös sen yhden väliseinän levyttämisestä ja maalaamisesta.
Kun saimme sovittua taas mummia lapsenvahtihommiin, pääsimme isimiehen kanssa tapetointiurakkaan. Kumpikaan meistä ei ole koskaan aiemmin tapetoinut mitään, ainoastaan yläkertaa remontoidessa minä hiukan autoin mummia pitämällä hetken jotakin vuotaa toisesta päästä. Jep jep, otimmekin sitten ensitöiksemme melkoisen haasteen...
Halusimme kahdelle seinälle maisematapetit jotta sinänsä hiukan kolkkoon tilaan saataisiin lisää valoa, väriä ja kodikkuutta. Huonekorkeuden ollessa tavanomaista hiukan matalampi, meidän piti leikata vuodista osa pois, mallailla tapetin kuvaa ja mittailla mikä olisi sopiva kohta keskisaumalle.
Ja pitää tarkkaa lukua vuodista, jotta rakennamme tuon "seinäpalapelin" eri palaset oikeaan järjestykseen. :)
Pala kerrallaan ja kyllä se vain lopulta valmiiksi saatiin, jopa kaikki kuvat oikeassa järjestyksessä!
Sitten seurasi maalaamista ja oikein urakalla, koska kaiken ähräämisen jälkeen muutimme kuitenkin vielä kertaalleen suunnitelmia. Laittelen uutta postausta ja kuvia hetimmiten jahka kerkiän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti