Löysin muutama päivä sitten kirpparilta jokseensakin kivan näkösen naulakon, ja aattelin sen olevan varsin passeli mein eteiseen, vieraat saa sitte roikottaa takkejaan siinä. :)
Nooh, pientä tuunausta se kuitenki vaati, mua ei oikee miellyttäny noi kukkareuhkat ja toi rusetti tossa vasemmassa kulmassa. Aattelin et nyppäsen ne siitä huispois ja keksin jotai muuta tilalle, tai ainaki koitan peitellä tuhon jäljet.
Nii muute, tuossa taustalla näkyy tätä mee lattialaminaattia jonka mies tänne asensi. Koohelsin siitä jossaki aiemmassa postauksessa. :)
Tämmössillä rautalankaniputusvirityksillä ne vehkat oli sidottu kii, ja minä likka väänsin ne irti...
...mutta jäi kauheettomat kraaterireiät tilalle. O-ou...
Ei siinä si muutaka mieleen tullu, nii myttysin vanhasta kauppakuitista pari sopivan kokosta palluraa, ja liimailin ja törkein niitä sukkapuikon päällä noihin koloihin. Niin no, rehellisesti iha eka ajatus ku pasahti päähän, oli purkka jota just sinä söin, mutta en si viittiny lähtee sille tielle, koin vahvasti et tää kuittihommeli ois parempi ratkasu. ;)
Seuraavaksi otin apuun pitsiteippiä ja kimalleliimaa. Hipsuttelin kimalleliimaa hiukan sinne tänne, ja tasoittelin sillä myös nuo kuittipallukoiden kohdat. Mittailin ja mallailin pitsiteipistä sopivan kokoiset pätkät, ja vääntelin niistä raidat naulakkoon, kätkemään allensa todistusaineiston tuhotihutöistäni.
Myöhemmin illalla saatiin eteiseen hiukan kotoisampaa ilmettä, kun mies kiinnitti naulakon seinään, ja samalla laitettiin lapsellekin ostettu pöllönaulakko paikoilleen.
Joistakin kulmista katsottuna tuo pitsiraita näyttää tosi saman sävyiselle mitä tuo maalaamani tapetti.
Lopulta lintukoto-avaimetkin saatiin jo seinään, kahden kuukauden asustelun jälkeen... ;D
Hei! Tosi kivan näköinen blogi sinulla täällä tulossa. En tuota tosin itsekään mikään konkari ole. :) Vastasin kysymykseesi tuonne oman blogini puolelle.
VastaaPoistaMoippa! Kiitoksia, kiva kun tulit kurkkaamaan!
Poista