Miehellä on riittänyt kovaa urakkaa sekä töissä, että työpäivän jälkeen kotona. Kun laskettuaika lähestyy koko ajan, ja vielä on niin paljon kaikkea tehtävä ennen vauvan tuloa, hän on joutunut monia öitä valvomaan aamutunneille asti remonttia tehden. Ja kun työ kodin ulkopuolella on 3-vuoroa, niin vain joka kolmas viikko, aamuvuoroisin, on aikaa tehdä kotona jotakin. Iltavuoroviikon aamu on niin lyhyt hetki, siinä ei juuri kerkeä kuin hommat aloittaa, kun pitää jo lähteä töihin, ja kun iltamyöhällä pääsee takaisin kotiin, saa jo suoraan kaatua sänkyyn yöunille. Yövuoroviikkoisin jaksaminen on kovilla, kun yön valvoo töissä, niin päivisin pitäisi saada levättyä, ja eipä siinä montaa tuntia aikaa ole ahertaa. Koko ajan on valtavan väsynyt, uni ei vain ole samanlaista päivisin kuin öisin.
Itse olen ollut jo niin huonossa kunnossa, ettei minusta ole ollut remontissa mitään apua. En ole enää pystynyt maalaamaan (siis edes se hengitysmaski päässä) tai mitään muutakaan, hiukan koitan jaksaa välillä siivota ja järjestellä, mutta kun migreeni ja muut kivut on välillä niin kovia ettei pysty kävelemään, niin melkolailla aikani menee makuullaan sängyssä. Iskiaskivut on välillä niin rajuja, että pelkkä muutaman metrin matka vessasta sänkyyn vie kymmenen minuuttia, kun ei voi varata yhtään painoa toisen jalan päälle. Liitoskivut ja suonenvedot viiltää välillä myös niin kovin, että liikkuminen on mahdotonta. Jalat on ollu jo pidempään turvoksissa niin ettei nilkkaluita näy, mutta nyt on kädetkin niin turvoksissa, että hyvä kun sain enää vihki- ja kihlasormukset pois. (Urtekramin käsirasva oli valtaisa apu!) Neulominen ei meinaa enää luonata näillä nakkisormilla, puutuminen ja särky alkaa jo muutaman silmukan jälkeen. Kuitenki o paljo semmosta mitä haluaisin vauvalle vielä neuloa, voi olla että jää neulomatta. Pian on taas aika neuvolaan ja lääkäriin, katsotaan onko rautakuuri auttanut anemiaan, ja miten korkealle verenpaineet on kiivenneet. Hohhoijaa.
Mitenhän mahtaa mulla vauvan kanssa sujua kun mies palaa isyysloman jälkeen takaisin töihin..? Melkein siinä pitää olla "yksinhuoltajana" pari viikkoa aina väliin, kunnes sitten tulee se kaivattu aamuvuoroviikko ja saa päivisin ja iltaisin isimiehen apua ja seuraa.
Kaikesta haasteesta huolimatta, remontti etenee ja valmistuu. Tehdään (mies tekee, ja äitini tekee, minä makaan sängyllä tai sohvalla hengitysmaski päässä ja ihailen kun työ luonaa) mitä ehditään ennen kun vauva tulee, ja jotakin on pakko jättää vauvan syntymän jälkeen tehtäväksi. Esim. ikkunalistojen laittaminen, ja ikkunakarmien maalaaminen (joskus sitten, kesällä kun saa tuuletettua paremmin ja voi olla vauvan kanssa pois kotoa jonkin aikaa) Kattopaneeli, ovet, ovien karmit ja listat, kynnykset, patterit, lattialistat ja kattolistat... Mitähän kaikkea muuta vielä...
Tässä kuitenkin kuvia vauvanhuoneen ja keittiön väliseinästä jonka mieskulta on rakentanut. Tykkään niin paljon tuosta seinän muodosta, tuosta kulmasta jonka mies keksi tuohon tehdä. Suorat seinät kohti tulikiviuunia olisi ollut tosi tylsä ratkaisu, tuo on paljon kivempi, persoonallisempi ja antaa myös hiukan lisää avaruutta kun tulikiviuunin ympäri pääsee kulkemaan.
Tämä on näkymä vauvan huoneesta kohti keittiötä kuvattuna.
Vauvanhuoneen puolelta puolet jo levytettynä.
Keitön puolelta kuvattuna oviaukko näytti tältä...
Ja levytykset valmiina vauvanhuoneen puolella.
Vauvanhuoneen tapettia miettiessämme halusimme tapetin olevan jotakin "tavallista, joka voisi yhtä hyvin olla vaikka aikuisen makuuhuoneessa". Ei siis selkeästi mitään "vauvatapetteja", nalleja ja pellejä, tipuja ja pupuja. Se ratkaisu tuntui järkevältä jos raskaus ei jostain syystä menisikään hyvin, ja jotakin ikävää tapahtuisi. Yhdelle seinälle halusin kuviotapetin, ja kahdelle muulle päällemaalattavan kuviotapetin. (yksi seinä on vaatekaappeja). Ihastuin tuohon pitsilintu-tapettiin. Degor Maisonin Yorkshire, josta löytyy muutamaa eri värivaihtoehtoa, punaisilla, harmailla ja mustilla linnuilla ainakin. Siniset miellyttivät silmää eniten. Valkkasimme mielestämme lintutapetin sävyyn sopivan maalin jolla sitten maalattiin se maalattava kuviotapetti. Päädyimme Tikkurilan Tunne väri-värikartan liilaan sävyyn Lumo S427.
Lintutapetin kanssa kävi hauska sattuma. Kun vauvanhuoneen tapetti oli jo päätetty ja ostettu, ja joitakin muita tapetteja ja maaleja vielä mietittiin, löytyi makuuhuoneesta hauska pikkunen ylläri. :) Äiti repi vanhoja tapetteja pois, ja sieltähän tuli likaisen pikkukukkatapetin alta jos jonkinlaista kirjavaa pikkuruutua ja Ankkalinnan asukkia vastaan...
Kunnes sitten löytyi alimmaisena tämä. Kiurujen yö-tapetti. Tätä saa vieläkin, ja käsittääkseni myös ainakin keltaisena ja punaisena. Tai ainakin muistan joissakin kuvissa nähneeni, en tiedä onko ne yhtä vanhoja kuin tämä, vai vasta nytten tullut myyntiin. Joka tapauksessa, mielestäni oli hauska sattuma, että talossa on aiemminkin ollut sinistä lintutapettia.
Ja koska äiti sai siitä irrotettua ehjänä noin ison palasen, halusin säästää sen. Laitin kehyksiin, ja aion laittaa vauvan huoneeseen. Joskus voi sitten kertoa iltasatua kun vauva oli vielä äitin vatsassa ja äiti ja isi löysi ihanan talon johon ne halusi muuttaa, ja miten mummi auttoi tapetoimisessa ja voi hyvät hyssykät. :)
Kerroin aiemmin jossakin postauksessa kokeilun vuoksi viritelleeni suolalyhdyn "kasvamaan". Hyvin on noussut, pari kertaa olen lisäillyt keitettyä vettä kun kaikki vanha on jo ajat sitten haihtunut, ja tuikkukynttilää lyhdyssä on polteltu silloin tällöin. Nyt näyttää tältä.
Nyt on aika kallistaa itsensä taas sohvalle mahan viereen.
Raportoin jälleen kuulumisiamme kun voimia riittää.
Raportoin jälleen kuulumisiamme kun voimia riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti